Sähköinen vai vesikiertoinen lattialämmitys?

Monen talonomistajan mielestä lattialämmitys on ylivoimainen lämmitystapa. Siihen on monta käytännöllistä syytä.

Lattialämmitys helpottaa huoneiden sisustamista, kun pattereita ja lämmitysputkia ei tarvitse ottaa huomioon. Lattialämmitys tulee usein patterilämmitystä halvemmaksi, sillä iso lattiapinta lämmittää tasaisesti. Se vähentää jaloissa tuntuvaa vetoa, ja huonelämpötila voi olla jopa pari astetta tavallista matalampi, kun jalkoja ei palele.

Toisaalta lattialämmitys reagoi hitaasti säätilan vaihteluun. Huoneet lämpiävät ja jäähtyvät hitaammin kuin pattereilla tai ilmalämpöpumpulla.

Sähkömatot tulevat kalliiksi

Lähes kaikkiin uudisrakennuksiin ja remonttikohteisiin voi asentaa lattialämmityksen. Heti lattialämmityksen suunnitteluvaiheessa pitää ratkaista, toimiiko lattialämmitys vedellä vai sähköllä.

Sähköllä lämmittäminen on ainakin kaksi kertaa kalliimpaa, joten vesikiertoinen lämmitys on yleensä ainoa järkevä valinta.

Toisaalta sähkömattojen asentaminen on lähes poikkeuksetta helpompaa ja tulee halvemmaksi. Lisäksi sähkökaapeli mahtuu matalampaan tilaan kuin vesiletku.

LUE LISÄÄ: 4 huippuohutta lattialämmitystä

Lämpimät huoneet

Lämmitystavan valintaa kannattaa harkita myös sen perusteella, kuinka paljon energiaa lattialämmityksen pitää tuottaa.

Käyttökustannukset ovat ratkai seva tekijä, jos lattialämmityksellä on tarkoitus lämmittää koko talo tai isoja huoneita. Isoon lattiaan tarvitaan monta neliötä sähköllä toimivaa lattialämmitysmattoa, jonka käyttö tulee kalliiksi. Vesikiertoinen lattialämmitys on lähes aina halvempi vaihtoehto. Lisäksi sen voi asentaa kokonaan itse, kun sähkölämmityksen asentamiseen tarvitaan sähköasentajan apua.

Toisaalta sähkölämmitys voi olla hyvä valinta pieneen kylpyhuoneeseen tai eteiseen, sillä vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä on kallis ja monimutkainen ratkaisu yhden huoneen lämmittämiseen. Sähkölämmitys on helppo kytkeä päälle, se lämmittää laatat nopeasti ja toimii myös kesällä, kun keskuslämmitys on pois päältä.

Ympäri vuoden toimiva lattialämmitys on niin kätevä, että vedellä lämpiäviin lattioihin asennetaan nykyään myös sähkökaapeleita. Vedellä ja sähköllä lämpiävässä lattiassa on kaikki lattialämmityksen parhaat puolet.

1. Vesiputket betonilattiassa

Vesikiertoinen lattialämmitys: Vesiputket betonilattiassa

Lämmin vesi kiertää putkissa paksun betonilaatan sisällä. Betoni jakaa lämpöä niin tehokkaasti, ettei letkuja tarvitse asentaa kovin tiheään. Toisaalta vesikiertoinen lattia lämmitys reagoi hitaasti säätilan muutoksiin, sillä paksun betonilaatan lämpeneminen ja jäähtyminen kestää kauan. Betonilattian päälle voi asentaa laatat, parketin tai kelluvan puulattian.

Paksu betonilaatta lämpenee hitaasti, mutta jakaa lämmön tasaisesti.

2. Vesiputket puulattiassa

Vesikiertoinen lattialämmitys: Vesiputket puulattiassa

Letkut asennetaan omaksi kerroksekseen joko sopivan kokoisten lautojen päälle tai lastulevyissä oleviin uriin. Putkien päälle asennetaan kelluva puulattia kuten esimerkiksi lattialaminaatit. Puu johtaa lämpöä paljon huo-nommin kuin betoni, joten vesiputki asennetaan ohueen alumiinilevyyn, jota kutsutaan lämmönluovutus- tai lämmönjakolevyksi. Vesi lämmittää levyä, joka siirtää lämpöä sivusuunnassa ja ylöspäin.

Alumiinilevyt levit-tävät lämpöä tasaisesti puulattian alla.

3. Sähkökaapelit valetussa lattiassa

Sähkölattialämmitys: Sähkökaapelit valetussa lattiassa

Johdot valetaan kiinni ohueen lattiatasoitekerrokseen ennen lattialaattojen tai muun pinnoitteen asentamista. Johdot kannattaa valaa kiinni eristävään levyyn, joka estää lämpöä karkaamasta maahan ja on niin tukeva, että se kantaa lattian painon. Samaa rakennetta voi käyttää ponttilautalattiassa.

Lämmitysjohto on valettu kiinni tasoitteeseen.

4. Sähkökaapelit ohuessa rakenteessa

Sähkölattialämmitys: Sähkökaapelit ohuessa rakenteessa

Kahden alumiinilevyn väliin liimattu lämmitysjohto on helpoin tapa asentaa lattialämmitys vanhaan puulattiaan. Ohuet alumiinimatot levitetään vanhalle lattialle, ja mattojen päälle asennetaan esimerkiksi lattialaminaatit. Lämmitysmattojen alle asennetaan kolme milliä paksu solumuovi. Se tarkoittaa, että lattian rakennepaksuus kasvaa vain viisi milliä ja uuden laminaatin verran.

Puulattian alle asennettava alumiinimatto levittää lämpöä tasaisesti.

Vesi kiertää lattiassa olevissa putkissa, mutta lämmön pitää levitä tasaisesti. Lisäksi on tärkeää, että lattian lämpötilaa voi säädellä.

Lattialämmitys toimii joko lämpimällä vedellä tai sähköllä.

Vesikiertoiset järjestelmät toimivat keskus lämmityksellä, joka voi perustua mihin tahansa lämmitys muotoon. Sähköllä toimiva lattialämmitys pitää vain kytkeä talon sähköverkkoon.

Molempia säädellään huonetermostaatilla kuten lämpöpattereita. Lattia lämmitystermostaatteja tarvitaan yksi joka huoneeseen. Lämmön pitää jakautua mahdollisimman tasaisesti, mutta betoniin valettu vesikiertoinen lattialämmitys on usein niin hidas, ettei se ehdi mukautua säätilan muutoksiin kovin nopeasti.

Nykyaikaiset lattialämmitysjärjestelmät sopivat yhteen ja keskustelevat toistensa kanssa langattomasti. Kaikkein fiksuimpia järjestelmiä säädellään puhelimella.

LUE LISÄÄ: Säästä lämpöä uusilla älytermostaateilla

Tämän saat tehdä itse

Vesikiertoisen lattialämmityksen voi asentaa itse. Järjestelmä maksaa tapauksesta riippuen noin 60-90 euroa neliöltä.

Tällä aukeamalla näytetään, mitä kaikkea vesikiertoiseen lattialämmitykseen tarvitaan.

Ohjausyksikkö säätelee lattialämmitystä lämpömittareilta saamiensa tietojen perusteella. Älykkäimmät järjestelmät käyttävät myös muita tietoja. Kehittyneimmät ohjausyksiköt eli niin sanotut KNX-järjestelmät yhdistelevät lämpötilatietoja ennalta määriteltyihin asetuksiin. Ne voivat esimerkiksi laskea huonelämpötilaa yön ajaksi tai pitää lämpötilan juuri ja juuri nollan yläpuolella. Lisäksi KNX-laitteet ovat aina valmiita ottamaan vastaan tietokoneesta tai puhelimesta lähetettyjä komentoja.
Suntit säätelevät putkiin virtaavan veden määrää ohjainyksiköltä tulevien viestien perusteella. Jokainen suntti on yhdistetty yhteen lattialämmityspiiriin. Isoissa huoneissa on yleensä monta lämmityspiiriä eli useita erillisiä letkuja. Lattian pitää lämmetä tasaisesti joka puolelta, eikä lattia saa muuttua liian kuumaksi, kun pakkanen kiristyy nopeasti. Suntit katkaisevat veden virtauksen lämmitysletkuihin ja kierrättävät letkussa samaa vettä, kunnes se viilenee. Kun vesi on tarpeeksi viileää, se poistuu suntin läpi ja letkuun virtaa lisää lämmintä vettä.
Nykyaikaisen lattilämmityksen voi liittää älykotijärjestelmiin, ja sitä voi säädellä wi-fin kautta älypuhelimella.
Vesikiertoinen lattialämmitys voi toimia esimerkiksi kaukolämmöllä, öljyllä, maalämmöllä tai pelleteillä. Lämmitysmuodolla ei ole merkitystä.
Lämmönjako- tai lämmönluovutuslevyt ovat tärkeä osa ohuen puulattian lämmitystä, sillä levyjä tarvitaan lämmön siirtämiseen. Lämmönluovutuslevyt ovat yleensä 0,5 milliä paksua alumiinia, jossa on lämmitysletkujen kokoiset urat. Lämmitysletkut painetaan uriin ja lattia asennetaan suoraan levyjen päälle. Lämmitysputket painetaan levyissä oleviin uriin ja lattia asennetaan niiden päälle.
Vesikiertoisessa lattialämmityksessä käytetään yleensä 20 milliä paksuja pex-putkia. Putki valetaan betoniin tai kiinnitetään levyihin tai lankkuhin kelluvan puulattian alle. Vesikiertoisessa lattialämmityksessä voi olla yksi koko lattian kiertävä letku, mutta isoissa huoneissa käytetään yleensä useampia lämmityspiirejä, jotta lattia lämpenee tasaisesti. Jos lattian rakennekorkeutta ei voi kasvattaa, letkuna voi käyttää ohuempia, pienimmillään 8 millin putkia.
Lämpömittari kertoo keskuslämmitykselle, kuinka kylmä ulkona on. Se vaikuttaa lämmitysveden lämpötilaan. Betoniin valettu lattialämmitys toimii hyvin, jos veden lämpötila nousee samaan tahtiin kuin pakkanen kiristyy.
Sähkövastuksella voi lämmittää yksittäisen lämmityspiirin veden myös silloin, kun vesikiertoinen keskuslämmitys on kytketty pois päältä. Sähkövastuksen avulla vesikiertoista lattialämmitystä voi käyttää yhtä vapaasti kuin sähkölämmitystä. Koko talon lämmittäminen ei kuitenkaan tule kalliiksi, sillä peruslämmitys voi perustua esimerkiksi kaukolämpöön tai maalämpöön.
Paksu betonilaatta levittää lämpöä tasaisesti. Mitä paksumpi betonilaatta on, sitä tasaisemmin lämpö leviää. Toisaalta lattian lämpötila muuttuu sitä hitaammin.

Lattialämmitysmatot voi liimata kiinni lattiaan tai asentaa sellaisenaan lattialautojen alle.

LUE LISÄÄ: Lattialämmityksen asentaminen puulattiaan

Lattialämmitysmatot koostuvat verkosta ja niihin kiinnitetyistä lämmitysjohdoista. Matot on helppo levittää lattialle ja upottaa tasoitteeseen tai laatoituslaastiin. Lämmitys-matto pitää mitoittaa lattian koon ja lämmitystarpeen mukaan. Sähkölämmitysmaton hinta on yleensä 40-70 euroa neliöltä. Termostaatti pitää ostaa erikseen.

Ohut lattialämmityskalvo on erinomainen ratkaisu, jos lattialämmitys asennetaan suo- raan parketin alle. Lämmitys-johdot on liimattu kahden alumiinikalvon väliin, jotka luovuttavat lämpöä tasaisesti.

Kalvot asennetaan ohuen levyn päälle, joka varastoi lämpöä. Koko rakenne vie tilaa vain 5-8 milliä. Se maksaa yleensä 60-100 euroa neliöltä lattialämmityksen tehosta riippuen.

Lattialämmitysjohtoa myydään myös erikseen, mutta mattoihin kiinnitettyjä johtoja on helpompi käyttää. Verkkoa voi leikata, mutta sakset eivät saa osua johtoon. Matot leikataan sopiviksi ja peitetään lattiatasoitteella tai laatoituslaastilla. Verkot valitaan toivotun lämmitystehon mukaan, joka voi olla esimerkiksi 100 wattia neliömetriä kohti. Verkot voi yleensä kytkeä sarjaan. Verkkojen päissä on paksut johdot, jotka eivät lämpene.
Sähköasentaja kytkee matot talon sähköverkkoon. Sähkön tuotantotavalla ei ole merkitystä.
”Kylmät johdot” ovat sähkövastusten päissä olevat osat. Ne ovat yhteydessä ohjausyksikköön ja muuntajaan. Johdot ovat paksuja siksi, ettei sähkövirta kuumenna niitä.
Ohjain asetetaan toivotun lämpötilan kohdalle. Ohjain säätelee lämpöä lattia- ja huonetunnistimen avulla.
Lattiaan upotettu lämpömittari varmistaa, ettei lattia kuumene liikaa. Mittarin voi yhdistää huonetunnistimeen, jolloin keskusyksikkö säätelee lattialämmitystä molempien mittareiden perusteella. Lattialämpömittari on joissakin tapauksissa ainoa mittari, jolloin se säädetään esimerkiksi kolme astetta haluttua lämpötilaa kuumemmaksi.