1. Reheviä ja värikkäitä reunakasveja
Laventelit ovat täydellisiä reunuskasveja - niin reheviä ja värikkäitä, että ne muodosta-vat selkeän värinauhan kukkapenkin ja nurmikon väliin.
Kukkamaita ja nurmikkoa rajaavat kukat ovat käytännöllisiä ja kauniita. Järkevintä on valita tana-kan pystykasvuisia ja reheviä kasveja, jolloin ruohonleikkurilla pääsee aivan niiden juurelle saakka. Nurmikon ja kukkamaan rajakohtaa ei tarvitse silloin sen kummemmin hoitaa tai siistiä.
Perennat ovat reunuskasveiksi sopivimpia. Kukka- ja taimikaupasta ostettuina taimet voivat muodostaa huomattavan kuluerän, jos reunustettava raja on pitkä. Kannattaakin valita muutama perenna, joita voi helposti lisätä pistokkaista, esimerkiksi laventeli tai loistosalvia. Yksi kasvuvauhtiin päässyt kasvi voi muutamassa vuodessa toimia emokasvina kokonaiselle kasvikujalle.
Reunakasveiksi ei valita kuitenkaan korkeita, voimakkaasti leviäviä lajeja. Ne peittävät kukka-maan ja valtaavat nopeasti alaa myös nurmikon puolelta.
Hyviä reunakasveja
■ Laventelit, Lavandula
■ Loistosalvia, Salvia superba
■ Iisoppi, Hyssopus officinalis
■ Niittyhumala, Prunella
■ Tähtikello, Campanula porscharskyana
■ Isotähtiputki, Astrantia major
■ Jättipoimulehti, Alchemilla mollis
■ Herttavuorenkilpi, Bergenia cordifolia
2. Kivissä on voimaa ja luonnetta
Luonnonkivistä tehty pengerrys on kaunis osa pihaa. Pihakivistä ladottu kivireunus reunimmaisten pengerkivien edessä pitää nurmikon kurissa. Luonnonkiviä (seulanpääkiviä) voi ostaa mm. sorakuopilta, ellei ole paikkaa, mistä niitä saa kerätä ilmaiseksi.
Isot kivet tyylittelevät pihaa. Piirroksessa ja vie-reisessä kuvassa kivistä on tehty näyttävät reu-nukset ja pengerrys kivikkokasveille. Ainoa isojen kivien haittapuoli on, että niistä nurmi-kentän laitaan tehtyä reunusta on vaikea pitää siistinä. Kivien väliin leviää ja kasvaa kaikenlais-ta ruohoa, jonka joutuu siistimään saksilla.
Ongelma on melko helppo ratkaista. Alueen reunaksi asennetaan rivi reuna- tai pihakiviä. Ne upotetaan pinta maan tasalle, joten ruo-honleikkurin pyörä pääsee kivireunuksen pääl-le ja ruohon saa lyhennettyä leikkurilla pen-gerkiviin saakka. Reunakivien välejä joutuu tietysti toisinaan hieman siistimään, jos ruohoa alkaa työntyä esiin kivien väleistä.
Reunakivet upotetaan 10 cm paksuun so-raan painopiste kukkapenkkiä kohti, jotta ne muodostavat lujan reunuksen. Lado pihakiviä tasapintaiseksi nauhaksi reunakivien eteen. Naputa ne soran sisään, yläpinta maan tasalle.
3. Mosaiikkimuuri
Valetun tai harkoista muuratun karun muurin voi muuttaa riemukkaaksi väriläiskäksi päällys-tämällä sen vanhoista, rikkinäisistä posliinita-varoista paloitellulla mosaiikilla.
Mosaiikkimuuri, jonka halutaan kestävän vuosia meidän ankarassa ilmastossamme, aset-taa tekotavalle ja materiaaleille omat vaati-muksensa. Ensin kaivetaan vähintään metrin syvyinen ja yhtä leveä oja, joka salaojitetaan. Pohjalle levitetään noin 20 cm salaojasoraa ja päälle valetaan antura (1 osa sementtiä ja 5-7 osaa soraa). Itse muuri muurataan perustus-harkoista. Kahden ylimmän harkkorivin väliin asetetaan raudoitusraudat ja päälle valetaan vähintään 5 cm paksu betonikate. Muuri voi-daan tehdä vain routimattomaan paikkaan.
Mosaiikeista luodaan haluttua pintaa perusmuurin sivuille ja päälle. Muuriin levitetään muuraus- tai laattalaastia suhteellisen karkea-hampaisella lastalla (7 x 7 mm) ja posliinipalat painetaan laastiin. Palat saumataan ulkokäyt-töä kestävällä saumalaastilla, jota painetaan rakoihin joustavalla kumilastalla.
Saumauslaastin hieman kuivahdettua mosaiikki pyyhitään puhtaaksi märällä sienellä, jota huuhdellaan usein. Mosaiikkipinta pyyhi-tään lopuksi puuvillarievulla puhtaaksi.
Muuri täynnä muistoja. Vanhat kylpyhuo-neen ja keittiön kaakelit elävät tässä mosaii-kissa. Särkynyt lempimuki on päässyt paloina kunniapaikalle muurin kulmaan. Kaikkien mosaiikeiksi paloiteltavien astioiden on oltava poltettua kivitavaraa tai posliinia. Vaarana nimittäin on, että huokoset imevät vettä ja pakkanen hajottaa muurin pinnan.
4. Kasvimaa kehikoissa
Kiinteät laidat kasvimaan ympärillä pitävät mullan penkissä ja tekevät kasvimaas-ta helppohoitoisen. Kehikkoja ei saa tehdä painekyllästetystä eikä edes pintaan sivellyllä puunsuojalla käsitellystä laudasta. Käsittele-mätön lauta ei kestä monta vuotta, mutta niiden uusiminen ei ole suuri vaiva eikä kustannuserä. Laitalaudat naulataan kulmista tukirimoihin jotka upotetaan syvälle maahan.
Vihannespenkkien sijoittaminen lautakehikoi-hin tai -laatikoihin vähentää hoitamisen vai-vaa, mutta tarveaineet maksavat vähän lisää.
Penkkien perustamistyön sekä maan lannoi-tuksen tai kompostimullan lisäämisen ja sekoit-tamisen jälkeen kasvimaan hoidossa pääsee vähällä. Maan kääntäminen ja muokkaaminen keväällä ja syksyllä ei ole ainakaan joka vuosi tarpeellista. Maa pysyy kuohkeana, kun penk-kien päällä ei koskaan astella.
Taimia voi istuttaa varsin tiheään tähän hy-vään, kuohkeaan multaan, jolloin sama pintaala antaa paljon suuremman sadon.
Kehikko pitää mullan penkissä. Se säästää kompostimullan käyttöä lannoitteena, koska ravinteet eivät leviä laajalle alueella eivätkä tallaudu käytäville.
Kehikon molemmilta sivuilta pitää ulottua penkin keskelle. Sopiva leveys on 90-120 cm. Penkkejä ei kannata tehdä kovin pitkiksi, jotta säästyy houkutukselta kävellä niiden yli toiselle puolen sen sijaan, että kiertäisi penkin. Laito-jen sopiva korkeus on 15-30 cm.
5. Terävät reunat
Kuin veitsellä vedetyt nurmikon reunat hyvin hoidetulla pihalla muodostavat selvän rajan nurmen ja kukkaistutusten väliin. Itsestään nurmikon rajat eivät pysy suorina. Nurmen leviämisen estävä muoviliuska painetaan maahan noin kymmenen sentin syvyyteen.
Monet haluavat tehdä pihanurmistaan suoraja teräväkulmaisia nurmialueita. Vain harva jaksaa vuodesta toiseen tasata lapiolla reunoja suoriksi tai siistiä niitä saksilla.
Ei ole hassumpi ajatus sijoittaa hieman rahaa muoviseen reunukseen, joka pitää nurmikon juuret kurissa. Reunustamiseen sopivia muovi-liuskoja myydään rullittain rautakaupoissa ja tavarataloissa. Tärkein muovin ominaisuus on jäykkyys, jotta sen voi painaa tai naputtaa maahan. Samalla se pitää olla niin joustavaa, että se kaartuu reunan muotojen mukaan.
Reunaliuskan voi hakata maan. Kovaan maahan sille pitää kaivaa pieni ura. Muovi on polyetyleeniä ja liitospalat ovat alumiinia.
6. Reunus pihakivistä
Kasvi- tai kukkapenkki pihakivireunuksen sisällä. Kivireunus rajaa selkeästi oleskelutasan-teen. Korkeahko reuna pitää mullan penkissä ja poissa kiveykseltä.
Kivetty tai laatoitettu piha näyttää entistä pa-remmalta, jos kivetyksellä on selvä reunus, esimerkiksi pihakivistä ladottu, koholle nostettu kivirivi. Yleensä reunus tehdään väriltään ja laadultaan samasta kivestä kuin kivetty tai laa-toitettu tasanne. Kannattaa myös harkita, olisi-ko tulos vielä parempi, jos reunakivet olisivat-kin erivärisiä.
Reunakivien ja laatoitusten alla pitää olla kantava ja salaojitettu pohja. Reunakivet voi valaa silloin betoniin. Betonin on noustava kivien sivuille penkkiä vasten. Näin reunus pysyy parhaiten asennetulla paikallaan. Meidän oloissamme se vaatii pintamaan poistoa vähintään puolen metrin syvyyteen ja alueen salaojittamista sekä routasuojauksia.
7. Soma pajureunus
Pajut punotaan nippuina niitä samalla kiertäen. Rimojen (aitapaalujen) sopiva paksuus on 4-6 cm. Kestävyyden kannalta parasta on tietysti painekyllästettyä puu. Rimat lyödään maahan 30-40 cm syvyyteen tai painetaan rautakangella tehtyihin reikiin. Rimaväli on 15-20 cm.
Sanottakoon heti suoraan. Paju ei kuulu niihin materiaaleihin, joista tehdyt rakenteet kestä-vät pihalla vuosia. Toisaalta paju ei ole kallis materiaali eikä vaikeata työstää. Somia reu-nuksia voi mainiosti punoa itsekin aina, kun vanhat alkavat näyttää ränsistyneiltä.
Vahvimmat reunukset saadaan vähintään 10 mm paksuja pajunversoja. Reunan taakse aidan ja mullan väliin asetettu muovikalvo suo-jaa pajua nopealta lahoamiselta.
Pajureunus punotaan seuraavasti:
Pujota kaksi 3-6 pajunoksaa sisältävää nippua pystyrimojen ympärille, nippujen alkupäät aitarimojen taakse. Ensimmäinen nippu (tummempi punos) kierrätetään 2. pystyriman edestä ja 3. riman takaa. Toinen (vaalea pu -nos) nippu kierrätetään päinvastoin 2. rimasta aloittaen. Punontaa jatketaan aina kaksi rimaväliä kerralla kiertäen punokset toistensa yli ja ali. Oksanippuihin lisätään uusia oksia, jotta ne pysyvät tasapaksuina. Viimeisen riman kohdalla nippu katkaistaan ja punonta aloitetaan kahdella nipulla vasemmalta.
