19 rappausvinkkiä

Liian pienillä välineillä työskentely on hidasta ja hankalaa. Laastia kannattaa levittää isolle pinnalle isolla teräslastalla. Paksun laasti kerroksen levittämiseen tarvitaan voimaa, joten kaksikahvaisesta lastasta on paljon hyötyä. Levitä lastalle tarpeeksi laastia ja varmista, että laasti painuu kolojen pohjaan asti. Paina lasta lujasti seinää vasten, jotta laasti tarttuu kunnolla kiinni.

Yhtenäisen pinnan rappaaminen edellyttää tasaista pohjaa. Kolot ja halkeamat pitää täyttää laastilla ennen pinnan rappaamista.

Käytä laastikauhaa tai sopivan kokoista saumainta ja paina laasti kunnolla kolojen pohjaan asti. Käytä yhtä kovaa tai hieman heikompaa laastia kuin seinän muuraami­ seen on käytetty.

Betonista valetut pinnat kuten sokkelit pitää paikata sementtilaastilla, mutta nyky­ aikaiset kovaksi poltetut tiilet paikataan kalkkilaastilla, johon on lisätty sementtiä. Vanhat ja pehmeät tiiliseinät pitää paikata kalkkilaastilla.

Uudessa tiiliseinässä on paljon kosteutta, jonka pitää haihtua pois, ennen kuin seinän voi rapata. Kosteuden haihtumi­ nen tiilistä ja laastista kestää monta kuukautta. Jos kosteus jää laastin alle, rappaus jäätyy ja putoaa irti seinästä. Anna seinän kuivua vuoden ajan ja rappaa seinä vasta, kun ulko­ lämpötila on yli viisi astetta.

Anna laastin kovettua niin kauan, ettei se painu kuopalle ja tasoita pinta vaahtomuovi hiertimellä. Hiertimen pitää olla niin kostea, ettei se ime laastia kuivaksi. Toisaalta vaahto muovi ei saa olla niin märkää, että se huuhtelee sidosaineen pois laastista. Tiivistä laastin pinta kevyellä kiertoliikkeellä. Älä paina tai vedä hierrintä liian kovasti vaan keskity pinta kerrokseen. Jatka hiertämistä, kunnes rappauksen pinta on tasainen. Käytä mieluummin aikaa kuin voimaa.

Nurkkaan asennettava tukilauta pitää laastin nurkan toisella puolella. Lisäksi lauta helpottaa laastikerroksen paksuuden arvioimista ja pitää nurkan terävänä.

Naulaa tai ruuvaa lauta väliaikaisesti kiinni seinään. Voit kiinnittää laudan myös parilla puristimella tai tukea sen nurkkaa vasten maahan upotettavalla rimalla.

Jos rappaat nurkan molemmat puolet, tee se yksi puoli kerrallaan. Anna toisen puolen laastin vetäytyä rauhassa, siirrä lauta nurkan toiselle puolelle ja tee sama uudestaan.

Nyrkkisäännön mukaan laasti pysyy kiinni seinässä, kun alusta on kunnossa. Jos laasti ei meinaa pysyä kiinni seinässä, vika on yleensä pohjatöissä. Varmista aina, että alusta on kiinteä ja puhdas, ennen kuin tartut hiertimeen ja laastikauhaan. Muista myös kostuttaa alusta huolellisesti joka paikasta. Älä käytä vettä niin paljon, että alusta lainehtii, mutta kastele pohja niin hyvin, ettei se ime laastista kaikkea kosteutta.

Otsikossa kerrotaan nyrkkisääntö kestävän ja hyvin peittävän rappauksen rakentamiseen.

Seinän tai sokkelin rappaus rakennetaan vaiheittain siten, että jokaisessa kerroksessa on vähem-män sidosaineita ja harvempi rakenne kuin alemmassa. Se saa rappauksen pysymään kunnolla kiinni seinässä ja päästää kosteu-den haihtumaan.

Alin kerros eli kynnet on ohut tartuntapinta, joka tehdään karkeasta laastista (jyväkoko 4-8 mm). Laastissa on paljon sidosaineita, etenkin sementtiä. Kerroksen tarkoitus on toimia seuraavan ker-roksen tartuntapintana.

Keskikerros eli täyttö rappaus eli rossi on paksu kerros, joka oikaisee seinän epä tasaisuudet. Kerroksen paksuus on 4-12 milliä ja laastin jyväkoko 0-2 tai 0-4 milliä.

Pintakerros sisältää vähemmän sidosaineita, ja laastin jyväkoko on vain 0-1 milliä. Pieni jyväkoko tekee pinnasta tasaisen.

Rapattavista pinnoista tulee suorat ja joka paikasta yhtä paksut, kun laastiin upote-taan ohjainrimat. Asenna ohjainrimat korkeintaan kahden metrin välein.

Käytä rimoja, jotka ovat yhtä pitkiä kuin rapattava seinä ja yhtä leveitä kuin rappauksen paksuus. Naulaa rimat väliaikaisesti kiinni seinään, jos ne eivät pysy kiinni laastissa.

Rautakaupoissa on valtava valikoima erilaisia laastisekoituksia. Yksi niistä on hiertopinnoite, joka tarttuu melkein kaikille pinnoille, jopa liukkaisiin keraamisiin laat-toihin. Alustan pitää olla puhdas ja rasvaton, jotta hiertopinnoite tarttuu kiinni liukkaaseen pin-taan. Aloita laattojen päällystämi-nen pesemällä pohja huolellisesti. Huuhtele pesuaine pois ja kuivaa laatat kunnolla.

Voit tehdä laastin itse alusta asti hiekasta ja sementistä tai hiekasta ja kalkista. Yleensä laasti kannattaa sekoittaa itse vain siinä tapauksessa, että laastia tarvitaan paljon. Yleensä laastia tarvitaan niin vähän, että valmislaastin ostaminen on helpompaa, eikä se tule kovin paljon kalliimmaksi.

Rapattavan ja rappaamattoman pinnan rajalle kertyy yleensä paksu kerros laastia, kun sitä pyyhitään lastalla reunoja kohti. Ylimääräinen laasti kannattaa leikata pois laastikauhan reunalla tai saumaimella. Se on helpoin tapa tehdä saumasta terävä. Jos laastikauha painaa nurkkaan tai rappauksen rajaan pienen painauman, pinta on helppo tasoittaa hiertämällä rappauslaastia kuopan suuntaan.

Ylimääräinen rappauslaasti on helpointa poistaa vetämällä pinta tasaiseksi pitkällä ja suoralla laudalla tai linjalaudalla.

Tasoita rappauksen pinta tavallisen laudan tai linjalaudan reunalla, kun laasti täyttää ohjainrimojen välisen tilan kokonaan. Paina linjalauta kiinni ohjain-rimoihin ja vedä lautaa alhaalta ylöspäin siksak-liikkeellä. Jos rappauksessa näkyy painaumia, täytä ne laastilla ja tasoita pinta toiseen kertaan samalla tavalla. Poista ohjainrimat, kun laastin pinta on tasainen ja kaikki painaumat ovat täynnä laastia. Täytä ohjain-rimojen jättämät urat ja tasoita laastin pinta varovasti hiertimellä.

Perinteinen, kalkittu rappaus näyttää todella tyylikkäältä, mutta harva jaksaa kalkita seiniä vanhanaikasella tavalla. Maalaaminen on paljon hel­ pompaa ja nopeampaa. Maalin pitää kuitenkin olla diffuusio­ avointa eli ”hengittävää”, jotta kosteus pääsee haihtumaan seinästä.

Aloittelevan rapparin kannattaa hyväksyä se, että osa laastista lentää maahan tai lattialle. Niin käy par­ haimmillekin.

Aseta seinän viereen levy tai leveä lauta ja levitä pudonnut laasti uu­ destaan seinään. Kun rappaaminen alkaa sujua, melkein kaikki laasti tarttuu kiinni seinään eikä levyä enää tarvita.

Kipsilaasti on helppo ja nopea vaihtoehto kalkki- ja sementtipohjaisille laasteille. Kipsi sopii vain sisätiloihin.

Yksi kipsilaastin suurimmista vahvuuksista verrattuna kalkki- ja sementtipohjaisiin laasteihin on, ettei kipsilaasti halkeile kuivuessaan. Se tarkoittaa, että kipsilaastia voi levittää kerralla jopa viisi senttiä paksun kerroksen.

Lisäksi kipsilaasti tarttuu lähes kaikkeen, joten se sopii alustoille, jotka on tehty useasta materiaalista. Kipsilaastin levittämistä ei tarvitse aloittaa tartuntakerroksen roiskimisella. Kipsilaastia on helppo levittää ja tasoittaa teräslastalla. Kun laasti on sopivan pehmeää, pinta kostutetaan ja pinnoitetaan tavallisella kalkkilaastilla. Sekoita kipsilaastia vain sen verran kuin ehdit levittää 20 minuutissa.

Todella paksun kipsilaastikerroksen voi vahvistaa lasikuituverkolla. Ulkonurkat kannattaa listoittaa.

Pienten laastimäärien sekoittamiseen voi käyttää vispilää ja porakonetta. Isojen pintojen rappaamiseen kannattaa vuokrata laastin sekoittaja tai tasosekoituskone, joilla voi sekoittaa paljon laastia kerralla.

Viimeistele nurkka liikuttamalla teräslastaa tai hierrintä kiertoliikkeellä seinän keskeltä nurkkaan päin. Varmista, että laasti on suhteellisen kiinteää ja levitä sitä rauhallisin liikkein painamatta hierrintä liikaa.

Keskeltä reunoille päin työskentely tekee nurkista terävät ja siistin näköiset. Nurkka voi mennä rikki, jos lastaa tai hierrintä vedetään väärään suuntaan.

Alin laastikerros eli niin sanotut kynnet ovat poikkeus säännöstä, jonka mukaan laastikerrosten pitää harveta ja heiketä ulospäin. Alimman laastikerroksen pitää sisältää sementtiä, ja laastin pitää olla karkeajyväistä ja ohutta.

Kynsien ainoa tarkoitus on toimia seuraavan laastikerroksen tartuntapin­ tana. Tartuntakerroksen pitää olla niin ohut, että laasti tarttuu kunnolla kiinni seinään ja kosteus pääsee haihtumaan sen läpi.

Hiertimen pohja ja rappaajan kädenjälki ratkaisevat sen, kuinka paksu tasoitekerros seinään jää. Kova vaahtomuovihierrin tekee pinnasta ohuen näköisen, kun taas pehmeä sieni tekee lopputuloksesta peittävämmän.