1. Sopiva kasvihuone kotikäyttöön
Kasvihuoneita on periaatteessa kolmen-laisia, perinteinen harjakattoinen, moni-kulmainen paviljonkimalli sekä seinän viereen sijoitettava malli. Seinämallisis-ta kasvihuoneista on olemassa myös pie-noiskokoisia, jotka vievät hyvin vähän tilaa. Kasvihuoneen voi luonnollisesti rakentaa myös itse. Harjakattoisen kasvihuoneen voi sijoittaa lähes mihin vain pihapiiriin, jos-sa on sopivasti tilaa. Valoa pitää olla riit-tävästi, mutta etelä- tai länsipuolella saisi mielellään olla varjoa antava puu tai parikin. Näin kasvihuoneen lämpöti-la ei nouse liikaa kaikkein kuumimpina päivinä keskellä kesää.
Paviljonkimallista eli monikulmaista, lähes pyöreää kasvihuonetta koskee sa-mat säännöt kuin harjakattoista. Pyö-reähkön kasvihuoneen sijoituspaikkaa kannattaa kuitenkin valita ajatuksella, sillä paviljonki palvelee usein myös koristeellisena pihamajana.
Seinää vasten sijoitettava kasvihuone vie hyvin vähän tilaa. Koska kasvit saavat valoa vain avonaiselta puolelta, tä-män puolen tulisi olla mieluiten etelän suuntaan. Seinämallisen kasvihuoneen sijoittaminen saattaa tuottaa ongelmia, sillä sen pitäisi sopia myös talon arkki-tehtuuriin ja näyttää osalta taloa. Tä-män kasvihuoneen etuihin kuuluvat ta-sainen lämpötila ja siten myös hyvät kasvuolot, jos seinä on tiiltä. Seinä imee nimittäin itseensä päivän mittaan läm-pöä ja ehkäisee näin kasvihuoneen liikaa kuumenemista. Yöllä seinä luovuttaa lämpöään kasvihuoneeseen.
Seinälle sijoitettava malli on hyvä rat-kaisu etenkin ahtaissa paikoissa. Seinämallinen kasvihuone on itse asiassa hyvin monipuolinen ja varsin suositeltava vaihtoehto, jos sille vain on sopiva paikka. Seinä luovuttaa siihen lämpöä, lämpötila pysyy tasaisena ja arimmatkin kasvit viihtyvät lämpimällä sisäseinällä. Seinä antaa yleensä myös tuulensuojaa. Vesi ja sähkö ovat tavalli-sesti lähettyvillä. Vihannekset ja kukat voi poimia myös lähellä, parhaassa tapauksessa jopa ulkooven vierestä.
2. Kasvihuoneen koko tarpeen mukaan
Käyttötarkoitus määrää kasvihuoneen koon. Useimpien itsekoottavien pienten kasvihuoneiden pinta-ala on noin 10 m2. Vasta-alkajasta se saattaa tuntua pie-neltä, mutta siitä saa satoa hetkellisesti niin paljon kuin perhe voi käyttää.
Yleisesti ottaen kannattaa panostaa isohkoon kasvihuoneeseen. Jos harrastus muuttuu intohimoksi, 10 m2 kasvi-huone tuntuu pieneltä. Siitä saa satoa suoraan kulutukseen, mutta säilömistä varten kasvutilaa pitää olla enemmän. Kasvihuoneeseen pitää mahtua seiso-maan. Liian matalasta tilasta kärsivät niin selkä kuin kasvitkin, jotka eivät mahdu kasvamaan täyteen pituuteensa.
3. Sijoita kasvihuone oikein pihapiiriin
Jos kasvihuoneen sijoituspaikka ei ole it-sestään selvä, yllä nähtävän kaltainen suunnittelupiirros tontista voi auttaa päätöksen teossa. Piirros kannattaa teh-dä ruutupaperille tai tarkalle millimetri-paperille oikeita mittoja noudattaen.
Jäljennä tontti ja siinä olevat rakennukset, isommat puut ja pensaat, mah-dolliset kasvimaat ym. tarkkojen mitto-jen mukaan tehdystä millimetripaperis-ta voipaperille, josta voi leikellä ja siir-rellä pohjapiirrokseen eri elementtejä.
Merkitse myös auringon sijainti kes-kipäivän aikaan. Näin näet, mihin varjot osuvat. Kiinnitä erityistä huomiota suuriin, varjostaviin puihin.
4. Kasvihuoneen rakennusaineet
Useimpien koottavien kasvihuoneiden rungot ovat alumiiniprofiilia. Alumiini ei vaadi juuri minkäänlaista hoitoa.
Runko ei saa olla liian kevytrakentei-nen, sillä sen pitää kestää muutakin kuin vain lasien paino. Kasvit pitää voi-da sitoa tukevasti alumiinilistoihin ja li-säksi talven lumet kuormittavat kasvi-huoneen kattolaseja.
Itserakentavat tekevät kasvihuoneen rungon useimmiten puusta. Runko teh-dään tarkoituksenmukaisen kokoisesta ja hyvälaatuista puutavarasta. Jos puutavara ei ole painekyllästettyä, puuosat maalataan liuoteohenteisella puun-suojalla ennen rungon kokoamista. Pai-nekyllästetyn puun käyttöä kannattaa varoa. Monet kasvit eivät siedä kylläs-teen vahvoja kemikaaleja.
Perustukseksi tehdään pilariperustus betoniputkista tai perustusharkoita.
Kasvihuoneen alusta kaivetaan auki 30-50 cm syvyyteen ja perustuskaivan-to paikasta riippuen 60-100 cm syvyy-teen. Kaivannon pohjalle asennetaan salaojaputket ja salaojasoraa. Routivassa maaperässä ja pohjoisimmassa osassa maata mullan alle on hyvä asentaa rou-taeriste. Perustuksen pilareiden pitää yl-tää 15-20 cm maanpinnan yläpuolelle.
5. Vaihtohehdot lasi ja polykarbonaattilevy
Kasvihuoneidet lasitukset tehdään ta-vallisesti yksinkertaisesta 3 mm lasista. Lasi on helppo puhdistaa ja mutta sen eristysteho on huono. Näin lasitettua kasvihuonetta ei kannata lämmittää. Yksinkertainen lasi päästää valon hyvin läpi, mutta rikkoutuu helposti. Kasvihuoneen käyttöaika pitenee, jos lasitus tehdään kennorakenteisesta po-lykarbonaattilevystä.
Polykarbonaattilevy on poikkileik-kaukseltaan kennomaista. Se on iskun-kestävää ja pysyy hyvin kirkkaana. Ma-teriaali ei ole aivan yhtä läpinäkyvää kuin lasi. Kennorakenteinen polykar-bonaattilevy on hyvä valinta lämmön-eristysominaisuutensa takia, ja luonnol-lisesti lasia parempi, mutta samalla va-litettavasti myös hyvin kallista.
6. Kasvihuoneen pohjan valinta
Kasvihuonetta ei voi siirtää paikasta toiseen aivan hetken mielijohteesta. Näin ollen on heti alkuun tehtävä pää-tös mm. maaperän lannoittamisesta eli viljelläänkö suoraan kohdalla olevalla maapohjalla vai levitetäänkö alustaksi kokonaan ostettua tai kom-postoitua multaa. Suomessa maapoh-ja on harvoin sellaisenaan kelvollista kasvihuoneviljelyyn.
Maan vaihtamisesta pääsee, jos käyttää kasvualtaita. Silloin riittää vanhojen altaiden vaihtaminen uusiin.
Kasvihuoneessa voi viljellä kasveja mullattomalla keinotekoisella kasvualustalla. Ratkaisu on kyllä liian vaikea aloittavalle harrastajalle.
Monissa kasvuhuoneissa on laatoi-tettu keskikäytävä. Laatoitusta voi tehdä muuallekin tarpeen mukaan. Haittoihin kuuluvat sienet ja kasvisairaudet, mistä takia 10-15 cm pintamul-taa pitää uusia vuosittain.
Paviljonkimallisen kasvihuoneen poh-ja on tapana laatoittaa. Yhtä hyvin voi käyttää kasvipenkkejä. Kasvihuoneen keskikohdassa korkeus riittää hyvin myös tomaattien viljelemiseen.
Käytävät on hyvä laatoittaa tai kivetä, jotta kasvihuoneen kaikkiin kasvipenkkeihin ja kulmiin pääsisi vaivattomasti.
7. Tuuletuksesta on huolehdittava
Ihanteellinen lämpötila kasvihuoneessa on päivisin noin +25°C ja yöllä noin +15°C. Lämpötilan pitäminen näissä lukemissa on vaikeaa ja siksi tuuletus on otettava avuksi.
Avattavia luukkuja pitää olla riittä-västi. Mieluiten koko ylin lasirivi mo-lemmin puolin harjaa tulisi voida avata. Avautuva pikkuluukku kasvihuo-neen alalaidassa huolehtii välttämät-tömästä korvausilman saannista.
Aurinkoisena päivänä kasvihuo-neen lämpötila nouse hyvin nopeasti, joten automaattisiin ikkunanavaajiin kannattaa investoida. Näitä avaajia pi-täisi olla vähintään kaksi. Avaajien pitää kestää kylmää ja olla lisäksi niin vankkoja, että luukut pysyvät auki ja paikoil-laan kovallakin tuulella.
Paviljonkimallisessa kasvihuoneessa tuuletusaukot ovat yleensä keskellä kattoa. Ilmankierto on tällöin heikompaa kuin harjakattoisessa huoneessa, joten ovessa tai kasvihuoneen alalaidassa tu-lee olla tuuletusluukku. Hankalissa ta-pauksissa voi joutua käyttämään erillis-tä sähköistä tuuletinta, jotta ilmanvaih-to olisi riittävän tehokasta.
Lämpötilan liiallinen nousu
Kirkkaana päivänä aurinko lämmittää kasvihuoneen sisäilman erittäin lämpi-mäksi, jopa niin lämpimäksi, että arimmat kasvit kärsivät siitä. Tästä syystä kasvihuo-ne oli järkevä sijoittaa paikkaan, jossa puu tai pari varjostaa sitä keskipäivällä. Toinen vaihtehto on runsas tuuletus ja/tai lasien himmentäminen kalkitsemalla.
Tuuletuksen järjestäminen
Liikalämmön poistamiseksi kattoikkunat on voitava avata noin 30° kulmaan vaaka-tasosta ylöspäin. Pieni luukku oven alalai-dassa pitää puolestaan huolen korvausilman saannista.
8. Käytännöllinen ja toimiva kasvihuone
Kun päätös viljelytavasta on tehty, vuorossa on kasvihuoneen sisustuksen suunnittelu.
Hyvä työpöytä on välttämätön osa sisustusta. Pöydän pinnan pitää olla hieman kalteva, ettei vesi jää siihen seisomaan. Pöydän kannen voi tehdä esimerkiksi laudasta. Siihen voi jättää rakoja, joista vesi pääsee pois. Laatoi-tettu tai teräslevypöytä ovat myös hy-viä. Kasvihuoneen koko on tietenkin pöydän kokoa rajoittava tekijä.
Monikerroksinen hyllykkö on käte-vä alusta pikkuruukuille ja laatikoille. Kasvit sijoitetaan hyllyille sen mukaan, miten paljon valoa ne tarvitsevat. Työpöydän, hyllyjen ja kaikkien muidenkin sisustusmateriaalien pitää kestää jatkuvaa kosteutta.
Harjakattoisessa kasvihuoneessa eniten valoa tarvitsevat kasvit sijoite-taan eteläseinustalle. Muut kasvit si-joitetaan sitten niin, että sisimpänä ovat hieman varjoakin sietävät kasvit. Pohjoispuolelle sijoitetaan työpöytä ja säilytystilat. Köynnöstäville kasveille järjestetään tilaa katonrajaan.
Talon seinustalle sijoitettavassa kasvihuoneessa voi hyvin viljellä pit-käkestoisempia kasveja. Lämpimällä sisäseinällä saattavat elää myös arat etelän hedelmäpuut. Viiniköynnöksen-kin kasvatuksesta on näyttöä.
Muodoltaan pyöreän kasvihuoneen sisustaminen on vaativampaa kuin tavallisen harjakattoisen. Joissakin ta-pauksissa työpöytä on paras sijoittaa ulkopuolelle, jolloin kasvihuoneen si-sälle jää enemmän tilaa kasveille ja ehkä pikkupöydälle tuoleineen.
Kotipuutarhurilla pitää olla oma lekottelutilansa (jos tila sen sallii). Nurkkaus kannattaa ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa, jotta tilasta tulisi oman mielen mukainen.
9. Varjoa tarpeen mukaan
Kattoluukkujen avaaminen ja ilman-vaihdon järjestäminen mahdollisim-man hyväksi ei aina riitä. Lämpötila kohoaa silloin tällöin liikaa, ja silloin varjo on tarpeen. Ennen oli tapana kalkita kasvihuoneiden laseja. Kalkista on kuitenkin haittaa pilvisellä säällä. Parempi rat-kaisu on joko sisä- tai ulkopuolelle asennettava, varjostava nailonverkko tai kasmateriaaleista tehdy rullaver-hot. Kasvihuoneen sisälle voi ripustaa valkoisia verkkoja, jotka varjostavat ja heijastavat lämpösäteilyä takaisin.
Kasvihuoneen sisäpuolella käytettä-vän varjostavan verkon pitää olla val-koinen, sillä värillinen verkko ei hei-jasta lämpösäteilyä. Ulkopuolelle voi-daan sen sijaan ripustaa yhtä hyvin valkoiset kuin värillisetkin verkot.
10. Hyvin suunniteltu ja toimiva työpiste
Siementen kylväminen ja taimien sekä kasvien hoitaminen sujuu mukavasti, kun apuna on kaikin puolin käytännölli-nen hyllykkö- ja pöytäyhdistelmä. Kalusteita voi siirtää myös tarpeen vaaties-sa ulos, esimerkiksi kun taimet istute-taan kasvipenkkeihin.
Jokaiseen moduuliin kuuluu pöytä, jossa on kaksi ylähyllyä sekä leveä las-ku- ja säilytyshylly pöydän alla. Kaikki osat tehdään vankoista kosteutta ja läm-pöeroja kestävistä materiaaleista.
Pöytä- ja hyllymoduulit tehdään kas-vihuoneen mittojen mukaan. Kasvihuo-neen oven leveys määrää kalusteiden le-veyden, sillä kalusteet pitää voida siirtää tarvittaessa uloskin. Jos ovi on kapeam-pi kuin 60 cm, hyllykön reunalistojen (C) ja listojen (H, J) mitat on muutettava piirrokseen ja tarveaineluetteloon ennen osien sahaamista.
Kasvihuoneen sisustus suunnitellaan tarkkaan ja moduuleja rakennetaan tar-vittava määrä. Seinustalla moduulit asetetaan vieri viereen. Tarvittaessa ne voi myös asettaa kulmittain tai vastakkain-kin, jolloin tarvitaan pari ylimääräistä pöytälevyä. Moduulien korkeuden ja hyl-lyjen välit voi säätää tilan mukaan. Kasvihuonetta sisustettaessa on tärkeää muistaa jättää riittävästi liikkumatilaa. Jos kasvihuoneeseen halutaan kastelu-järjestelmä, pöytälevyn tilalle on helppoa tehdä syvä istutuslaatikko. Laatikko vuorataan tarkoitukseen sopivalla muo-vikalvolla, jonka jälkeen se täytetään mullalla ja/tai kasvuturpeella.
Ruukkujen siirtäminen käy kätevästi, kun ne asetetaan pöytälevylle ja siirretään sen päällä haluttuun paikkaan.
Moduulien väliin tai kulmaan tehdään pöytälevy. Se on likimain samanlainen kuin muutkin pöytätasot. Tukilistojen (K) pitää ulottua hiemen reunalautojen (J) yli, jotta ne ulottuvat kannatinlistoille (L), jotka on kiinnitetty pöydän kehyslautyoihin (C).
Helppo koota
Moduulin osat sahataan oikean pituisik-si, minkä jälkeen takimmaisiin pöydän-jalkoihin (B) tehdään lovet hyllynkan-nattimien (F) loviliitoksia varten. Hyl-lynkannattimet kiinnitetään liimalla ja 35 mm ruuveilla. Sivut kootaan etujalas-ta (A), takajalasta (B) ja kahdesta reu-nalistasta (C). Sen jälkeen sivut liima-taan ja ruuvataan pareittain yhteen kol-men poikkilistan (D) ja etulistan (E) kanssa. Kulmien suoruus tarkistetaan suorakulmalla tai ristimittauksilla en-nen ruuvien kiristämistä. Ylähyllyt (G) asennetaan hyllynkannattimien varaan.
Alahyllyn takakulmiin tehdään lovet. Listoista (H) kootaan leveä hylly. Listat naulataan suoraan poikkilistoihin (D) tasaisin välein ja niin, että ne ulottuvat noin 20 mm etummaisen reunalistan yli.
Irrallinen pöytälevy tehdään listoista (J), jotka ruuvataan kahden riman (K) päälle 25 mm ruuveilla. Asennuksessa käytetään apuna tukea, joka pitää listat ruuvattaessa paikallaan.
Tarveaineluettelo
38 x 56 mm listaa
• 4 jalkaa (A, B), yhteensä 4600 mm
• 4 hyllynkannatinta (F), 190 mm
25 x 100 mm lautaa
• 4 reunalautaa (C), 565 mm
• 3 poikkilautaa (D), 600 mm
• 1 etulauta (E), 630 mm
• 4 lautaa, 620 mm, joista tehdään kaksi hyllyä (G)
19 x 50 mm listaa
• 8 hyllylistaa (H), 530 mm, ja 2 kpl 450 mm
• 8 pöytälevylistaa (J), 600 mm sekä 2 kpl 540 mm pitkiä listoja
• 2 tukilistaa (K), 600 mm
• 2 tukilistaa (L), 565 mm
Muuta
• sinkittyjä tai mieluiten ruostumattomia 25, 35 ja 40 mm yleisruuveja
• sinkittyjä 35 mm nauloja
• kosteudenkestävää liimaa
Hinta: noin 30 euroa moduuli.
