1. Esiporaa ruuveille
Paras ratkaisu olisi välttää kokonaan näkyviä ruuveja terassin pinnalla, mutta näkyvät ruu-vit ilman peitetulppia ovat kuitenkin helpoin, nopein ja yleisin kiinnitysratkaisu.
Jos valitset näkyvät ruuvit, varaa aikaa rei-kien esiporaukseen ja kantojen upottami-seen. Näin ruuvit eivät halkaise puun kuituja ja synnytä halkeamia, joista puu imee sienen lailla veden sisäänsä. Reiän pitää olla niin suuri, että ruuvi täyttää sen tiiviisti.
Kannan pitää jäädä pinnan tasoon tai hieman sen yli, ei koskaan sen alle. Jos jokaisen ruuvin päälle jää vähän vettä, pehmenneet kuidut saavat paljon aikaa imeä sen sisäänsä.
2. Ilmaa puun ja seinän väliin
Usein puuterassi on kiinnitetty seinään tai sokkeliin yhdeltä tai useammalta sivulta. Jotta liitoskohtiin ei kertyisi vettä, terassin vaakajuoksu pitää jättää hieman irti kiinnityspinnasta jo asennusvai-heessa. Tämän voi tehdä laittamalla vaakajuoksun kiinnitysruuvien taakse esimerkiksi pari vankkaa aluslevyä tai 4-6 bitumihuopapalaa.
3. Maalaa, ennen kuin kokoat
Jos maalaat terassin tai käsittelet sen jollakin muulla pintakäsittelyaineella, maalaa reunat, alapinnat ja muut vaikeapääsyiset kohdat, ennen kuin kiinnität terassilaudat. Jäljestä tulee siistimpi ja puulle tekee hyvää, kun se käsitellään samalla tavoin kaikilta pinnoiltaan. Tällöin se imee ja luovuttaa kosteutta ympäristöstään yhdenmukaisesti.
4. Valitse hyvä puulaji ja laadukas puu
Puulajin valinnalla on ratkaiseva merkitys terassin kestävyydelle, sillä valtaosa puurakenteista on vaakatasossa ja usein märkänä. Lajin kyvyllä vastustaa lahoa ja hometta on suuri merkitys, kuten myös puutavaran kylläs-tyksellä ja laadulla.
Painekyllästetty mänty, kestopuu, on yleisin valinta ulkokäyttöä varten hankitusta puutavarasta. Kun on kyse vihreästä kestopuusta, puun luonnollinen lahon ja sienten vastustuskyky ja painekyllästys määrittävät puu-tavaran kestävyyden. Laadukas, hyvin kyllästetty puu kestää jopa 30 vuotta.
Kuusi on toinen vaihtoehto, mutta jos sen on kestettävä yhtä pitkään kuin vih-reän mäntylaudan, on valittava painekyllästetty puutavara. Painekyllästetty kuusi maksaa mäntyä enemmän, mutta toisaalta kuusen kyllästys on hellävaraisempi ympäristölle, vihreää väriä ei tarvita ja kestävyys on huippuluokkaa.
Siperiankuusi on jo luonnostaan kestävä. Siperiankuusen käyttöä terassilaudoiksi on kuitenkin syytä välttää, lukuunottamatta kaikkein hienoimpia laatuja, sillä lajilla on taipumus vääntyä, halkeilla ja rispaantua. Puu imee vettä, värjääntyy ja kuluu nopeasti. Lisäksi rispaantuneista laudoista saa tikkuja.
Trooppisten puulajien kuten tiikin, bangkirain, jatoban ja ipe-puun hinnoissa, ulkonäössä ja patinoitumistavoissa on suuria eroja. Luonnon tarjoama tumma väri ja kovuus saavat puun kestämään jopa yli 40-50 vuotta.
6. Suojaa päätypintaa
Ilmiö on ehkä tuttu puuaidasta. Tolppa, jonka päätypinta on täysin avoin, on altis vedelle ja syytä suojata. Sama pätee terassin alla piilossa oleviin tolppiin, joista vesi myös kulkeutuu läpi.
Aidan tolppien päätypintoja suoja-taan ”tolppahatulla” tai sahaamalla pinta viistoon. Tätä ei kuitenkaan voi tehdä, jos tolppa kannattelee palkkia, vaakajuoksua tai kannatinta. Tällöin päätypinnan voi suojata bitumihuo-papalalla tai käsittelemällä pinnan esimerkiksi vedenkestävällä liimalla tai saumausaineella.
7. Muovivälikkeet päästävät veden pois
Kun rakennat puuterassia vanhan laatoituk-sen päälle tai käytät laattoja tukipisteinä, voit ostaa käteviä muovivälikkeitä, joiden päälle palkit voi asentaa.
Muovivälikkeet toimivat kiilamaisesti, joil-loin palkkien korkeutta on helppo säätää, mutta välikkeet on lisäksi muotoiltu siten, että vesi ja kosteus eivät jää niiden ja palk-kien väliin. Välikkeet pitävät kantavan puurakenteen hyvin irti alustasta.
8. Eläköön muovilaudat
Tehokkain suoja terassin lahoa ja sieniä vastaan on käyttää puuta, joka ei oikeastaan edes ole puuta. Terassilautoja valmistetaan nimittäin myös puukuitujen ja muovimateriaalien seoksesta. Komposiittilautoja myydään eri värisinä ja sävyisinä sekä erilaisin pintaraken-tein ja -kuvioin. Lautoja voi työstää puun tapaan, mutta ne ovat painavia ja muotonsa säilyttäviä, eivätkä ime vettä, joten eivät myöskään lahoa. Ne siis kestävät lähes ikuisesti.
10. Raot liitoskohtiin
Useimmille on tuttua, että terassilaudat elävät leveyssuunnassa, ja vesi pitäisi saada laudoista pois, minkä vuoksi lautoja ei asenneta tiiviisti yhteen vaan niiden väliin jätetään pituussuunnassa 5-8 mm rakoa.
Yhtä tärkeää on jättää pääty-liitosten väliin hieman rakoa. Tällä tavoin varmistetaan terassin pitkäkes-toisuus. Päätypinta imee vettä paljon nope-ammin kuin sivupinnat, mutta myös puun kosteus poistuu paljon nopeammin pääty-pinnoilta. 5 mm ilmaraot takaavat, että sadevesi ei jää imevien päätypintojen väliin, mikä helpottaa kosteuden poistumista puusta.
11. Tuuletus pitää puun kuivana alapuolelta
Useimmat terassit ovat hieman maan-pinnan yläpuolella, ja tällöin sivujen kat-taminen on siisti ratkaisu. Ilmaa on kui-tenkin saatava myös terassin alle, joten rakenteen ja terassilautojen alapintojen tuuletus on tärkeää. Säilytä 5-10 mm rako lautojen sivuverhoilussa, ja vähin-tään 50 mm:n etäisyys maanpintaan.
12. Käytä heloja
Kirvesmiesten upeat liitokset ovat näyttäviä, mutta terassin alla on parempi käyttää metallisia naulauslevyjä. Painekyllästystä ei jouduta rikkomaan enempää kuin on tarpeen, ja toisin kuin kirvesmiehen puuliitoksessa, joka on lähes aina altis kosteudelle, naulauslevyissä on hieman rakoa puuhun, joten sadevesi pääsee pois ja puu voi kuivua.
13. Terassilautojen parhaat ystävät
Päältä kiinnitetyt ruuvit ovat aina terassin heikko kohta, josta vesi voi päästä puuhun aiheuttamaan lahoa, sieniä ja ruostetta.
Perinteinen ratkaisu on täyttää reiät puutulpilla, mutta puutakin parempi keino on valita muovi- tai metallitulpat, jotka kiinnitetään lautoihin alapuolelta. Kaupoissa on monenlaisia tulppia: jotkut sopivat vain ponttilautoihin, toiset, kuten kuvassa näkyvät, kaikkiin terassilautoihin. Helat ruuvataan kiinni laudan alle, minkä jälkeen helan toinen pää työnnetään viereisen laudan alle ja toinen ruuvataan kiinni alus-taan. Heloilla vältytään päällyspinnan hauraiden ruuvireikien aiheuttamilta ongelmilta. Ne takaavat myös alapinnan tuulettumisen ja sallivat laudan elää leveyssuunnassa.
14. Riittävä rako lautojen väliin
Kun rakennat terassilattiaa ulos, lautojen väliin pitää jättää vähintään noin 5 mm rako - toisin kuin sisälattioissa. Ilmarako estää veden kerääntymisen kahden pinnan väliin ja laudoille jää tilaa laajentua ja kutistua ilman kosteuspitoisuuden mukaan. Raon leveys voi vaihdella 3-8 mm:iin riippuen puulajista, vuodenajasta ja puun kosteus-pitoisuudesta asennushetkellä. Jos puu on asennusvaiheessa hyvin märkää, se kutistuu vielä lisää, joten laudat tulisi asentaa tiiviisti.
15. Käännä ydinpuoli ylös
Asenna laudat ydinpuoli ylöspäin. Usein terassilaudat näyt-tävät samalta molemmilta puolilta, mutta itse asiassa toinen puoli on vetäytynyt kohti keskustaa (ydintä) ja toinen puoli kohti kuorta (pintaa). Jos katsot laudan päätyä ja näet vuosi-renkaiden muodostaman ”hymyn”, ydinpuoli on ylöspäin. Näin asennettuna lauta kestää paremmin vettä, ja jos lauta ajan myötä vääntyy, sen keskikohta nousee, eivät reunat.
16. Huopa estää kosteutta
Kaikki terassin tukikohtien puupinnat, jotka ovat alttiina maasta nousevalle kosteudelle, pitäisi eristää kosteudelta bitumihuopa-palalla. Sijoita huopapala niin, että vesi valuu siltä pois eikä keräänny lätäköksi sen pinnalle, ettei huopapala toimisi juuri päinvastoin kuin on tarkoitus.
17. Tiivistä pinta puutulpilla
Tulpat vaativat työtä. Mutta jos olet ostanut kalliita, laadukkaita terassilautoja, kannattaa käyttää myös hieman aikaa ruuvien piilotta-miseen puusta leikattavien tulppien alle. Terassi näyttää hienommalta ja liimatut tulpat suojaavat terassia, sillä ne tiivistävät pinnan ja estävät vettä ja kosteutta työnty-mästä ≈ruuvien ympärille.
Ota paanukirkoista oppia
Vaikka nykyteknologia on tehnyt nestemäi-sistä puunsuoja-aineista erittäin tehokkaita, historiasta kannattaa hakea oppia. Nyt ei ole kyse 10, 15 tai 20 vuoden kestävyydestä, vaan monista sadoista vuosista. Tällöin on kysymys siitä tavasta, jolla puuta on käy-tetty eli rakenteellisesta puunsuojasta.
Norjalaiset paanukirkot on katettu pysty-puuverhoilulla. Terävän paanukaton alla on leveät räystäät ja terävät harjarakenteet. Näin vesi johtuu pois pitkin kattorakennet-ta. 1100-1400-luvuilla rakennetut ja säännöl-lisesti tervalla käsitellyt kirkot ovat tänäkin päivänä yhä varsin hyvässä kunnossa.
Paanukirkot ovat lähes 1000 v. vanhoja.
