Tervattu puu kestää ja kestää

Tiedätkö tervan hyvät ja huonot puolet ja sen, miten tervaa käytetään?

Klikkaa linkkiä ja pääset siirtymään jutun loppuun.

Terva on mielenkiintoinen vaihtoehto nykyaikaisille puunsuojausaineille. Terva ei peitä puun pintakuviota vaan jättää syyt näkyviin. Terva suojaa puuta todella tehokkaasti ja jopa paremmin kuin monet nykyaikaiset aineet.

Toisaalta tervaa on hankalampi levittää kuin maalia, ja terva sotkee enemmän. Se on suurin syy sille, ettei tervan käyttö ole kovin yleistä.

LUE LISÄÄ: Terva

Tuhatvuotinen historia

Jo viikingit suojasivat tervalla laivansa ja köytensä. Norjalaisia puukirkkoja on tervattu alusta asti, ja osa vanhoista sau-vakirkoista on edelleen hyvässä tervassa. Länsi-Norjan Urnesissa sijaitseva sauva-kirkko on rakennettu 1100-luvulla, ja se on pysynyt kunnossa tervan alla näihin päiviin asti.

Suomessa tervaa on käytetty ennen kaikkea rakennusten ja pärekattojen sekä veneiden ja suksien tervaamiseen. Terva suojaa puuta lahoamiselta, vettymiseltä ja suolaiselta merivedeltä.

Tervaa käytetään nykyään lähinnä perinne rakentamisessa sekä puuveneiden ja vanhojen rakennusten suojaamisessa. Terva sopii myös laavujen, erämaakämppien tai lammashakojen puunsuojaukseen.

Monipuolinen luonnontuote

Terva on kemiallisesti monimuotoinen aine, joka sisältää jopa 15 000 erilaista yhdistettä. Tärkein puuta suojaava ainesosa on pihka, joka sisältää biosideja eli yhdisteitä, jotka suojaavat puuta pieneliöiltä.

Terva imeytyy puuhun ja muodostaa sen pinnalle läpitunkemattoman kalvon. Tumma kuori suojaa puuta myös auringon ultraviolettisäteiltä. Tervan yhdisteet eivät kuitenkaan tuhoa valmiita homekasvustoja, joten homehtuneet kohdat pitää hioa puhtaiksi ennen puun tervaamista.

Aurinko kovettaa tervan

Auringon ultraviolettisäteet kovettavat tervan ajan kuluessa ja haalistavat sitä. Se tarkoittaa, että puuta pitää tervata jatkuvasti. Tervatun puun ulkonäkö riippuu muun muassa puulajis-ta, syykuviosta, tervan laadusta ja siitä, kuinka pitkä aika puun tervaamisesta on kulunut.

Yleensä terva halkeilee yhä enemmän vuosi vuodelta. Tervan muodostama kalvo on diffuusio avoin, eli se päästää puussa olevan kosteuden haihtumaan ilmaan. Ominaisuu-den vuoksi tervaa on kokeiltu myös uusissa rakennuksissa, joihin ei haluta asentaa muo-vista höyrynsulkua tai muita kosteutta sitovia maaleja.

Sana terva on tullut suomen kieleen todennäköisesti Baltiasta tai muinaisgermaaneilta, jotka kutsuivat havupuusta saatavaa mustaa nestettä sanalla dervo.

Tervaa saadaan kaikista puista, mutta Suomessa ja muualla pohjoisella havumetsävyöhyk-keellä tervaa tehdään etupäässä männystä. Männyssä on paljon pihkaa, joka suojaa puuta pieneliöiltä. Tervaa saadaan polttamalla puuta ja ottamalla talteen puusta valuva neste. Tervaa tehdään myös puun kannosta ja juurista, joita voi käyttää tervanpolttoon vielä 10-15 vuotta puun kaatamisen jälkeen. Moni pitää sydän puusta saatavaa tervaa laadukkaimpana.

Tervaa poltetaan myös uuneissa, mutta perinteisesti tervaa on poltettu tervahaudoissa. Tervahauta on iso, tarkasti rakennettu puukasa, jonka pohjalla on kuoppa. Tervahauta sytytetään mahdollisim-man tasaisesti ja peitellään turpeella.

Puut palavat kytemällä, ja terva valuu haudan pohjalle. Sieltä terva valu-tetaan kaukaloa pitkin tynnyreihin. Tervahaudan palamista ei voi säädellä tarkasti, joten tervan väri vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon hiilimole-kyyleja nesteeseen päätyy.