Ohuet yhteen liimatut viilut ovat vahvoja
Vanerin lujuus perustuu ristikkäin asetettuihin puuviiluihin, jotka liimataan puristamalla yhteen. Mitä useampi viilukerros, sitä paksumpi ja vahvempi levystä tulee.
Vaneria valmistetaan ohuista puu-viiluista. Kuorimakone kuorii tukit, ja pöllit sorvataan viilumatoiksi. Tämän jälkeen ne kuivataan, leikataan arkeik-si ja liimataan ristiin sandwich-rakenteeksi. Puuviilujen ristikkäin sijoittelu (ja pitkät kuidut) tekee vanerista muo-tonsa pitävän, lujan ja iskunkestävän. Se kestää kylmää ja kuumaa. Vaneria saa eri paksuisina noin 3 mm välein. Yleisin paksuus on 9, 12, 15 ja 18 mm, mutta levyjä saa jopa 50 mm paksuina. Lisäksi on olemassa erikoisohutta lentokone- eli ohutviilu-vaneria (paksuus 0,15-0,5 mm).
Helppo koota - vaikeahko sahata
Paras vaihtoehto moneen eri asiaan.
Vaneria on hyvä liimata. Puun pää-typinnan liimaus pitää yleensä heikosti, mutta vanerin pääty koostuu sekä päätypinnasta että vuosisyis-tä, joten liimaus pitää hyvin (erityi-sesti sormijatkos). Myös ruuvit pitävät paremmin vanerissa kuin mdf- ja lastulevyissä. MDF-levyä on kuitenkin parem-pi sahata, sillä vaneri rispaantuu helposti. Terävä, hienohampainen terä ja sahauslinjan teippaus voivat ehkäistä rispaantumista hieman.
Erilaiset valmistustavat
Kerrosten leikkaus vaikuttaa ulkonäköön.
• Sorvaus. Kerrokset kuoritaan pyörivästä pöllistä. Vuosirenkaista voi tulla hieman luonnottomat, sillä kerrokset otetaan rungon ympäriltä eikä läpileikkaamalla kuten laudat. Huonommat laadut voivat halkeilla helposti.
• Leikkaus. Kerrokset leikataan juustohöylän tapaan, ja ne muis-tuttavat enemmän oikeaa puuta. Käytetään esim. huonekalujen pinnoituksessa.
Hinta ja laatu käsikädessä
Mitä parempaa puuta, sitä kalliimpi levy.
Sisäviilut on yleensä valmistettu heik-kolaatuisesta puusta. Halvimmat levyt ovat pehmeää puuta (esim. mäntyä) ja viilukerrokset paksuja, sillä pehmeää puuta on vaikea kuoria ohuesti. Paremmat levyt on valmistettu kovemmasta puusta - kuten koivusta - ja tällöin viilukerrokset ovat ohuem-pia, minkä ansiosta levyt säilyttävät paremmin muotonsa (useampi kerros). Mitä vähemmän vikoja, varsinkin pinnassa, sitä kalliimpi levy. Mitä ko-vempi puulaji, sitä ohuemmat viiluker-rokset ja sitä kalliimpi levy. Myös jalo-puuviilut tai laminaatti yhdessä tai mo-lemmissa pinnoissa nostavat hintaa.
Pinnat ja pinnoitukset
Vanerilevyjä ei lajitella vain lujuuden ja paksuuden mukaan, vaan myös ulkonäön perusteella.
Vanerien laatuluokituksessa on pitkään käytetty tunnuksia B, S, BB ja WG. Muissa maissa on ollut käytössä myös muita lajit-telutunnuksia, mikä on vaikeuttanut kulut-tajien mahdollisuuksia valita kulloiseenkin tarpeeseen parhaiten sopiva vanerilaatu.
Nykyisin käytetään usein kansainvälisiä EN-tunnuksia, joita ovat E-I-II-III-IV. E-luokka tarkoittaa täysin virheetöntä laa-tua ja IV paikkaamatonta vaneria vaatimat-tomiin kohteisiin. IV-vanerissa on paljon oksakohtia, reikiä ja halkeamia.
Levyjen maalaus ja lakkaus
Jos levy on tarkoitus maalata, pinnan laa-dulla ei ole niin suurta merkitystä (jos sen pitää olla sileä, voit tilata maalauspohjalla pinnoitettua levyä). Jos levy sen sijaan on tarkoitus lakata, pinnalla on suuri merkitys. Pintamateriaali voi olla vaaleaa koivua (huomaamattomat vuosirenkaat), havu-puuta (jonka vuosirenkaat näkyvät huo-mattavasti selvemmin) tai vaikka tummaa puuta kuten tiikkiä.
Kun levyn lakkaa, se kannattaa ensin pohjustaa, jotta puukuidut eivät nouse kovin paljon. Levy pitää pohja- ja välihioa (yhä hienommalla karkeudella), ja pinta on hiottava täysin tasaiseksi, sillä epätasaisesti hiottuun kohtaan muodostuu helposti erilaisia värivirheitä varsinkin valkopig-mentoitua lakkaa käytettäessä. Sivele lakka tasaisesti ja ohuin kerroksin, äläkä päästä lakkaa valumaan.
Vanerin päädyissä tummat ja vaaleam-mat raidat erottuvat selvästi. Tummat rai-dat ovat liimaa. Levy on tästä syystä tasoi-tettava huolellisesti, jos se on tarkoitus maalata, sillä liima ja viilukerrosten risteä-vät puupinnat (vuosirenkaat ja reunapinta) imevät eri tavalla maalia. Tasoita ja hio moneen kertaan, ennen kuin maalaat pinnat.
