Rikkaruohonpolttaja on oivallinen koston välikappale. Se tuhoaa hetkessä viheliäiset voikukat, jotka ovat piinanneet pihaa vuosia. Ja kun kerran pääsee vauhtiin, rikkaruohot tekee mieli polttaa tuhkaksi asti. Maltti on kuitenkin valttia, sillä poltetut rikkaruohot kasvavat varmasti takaisin. Niiden juuret selviävät tuhopoltosta, ja kasvit pääsevät aloittamaan alusta.

Polttamisen sijaan rikkaruohot kannattaa liekittää kevyesti, sillä lyhyt lämpökäsittely vahingoittaa kasvien soluja juuri sopivasti ja kasvit kuivuvat kasaan.

Et voi voittaa kaikkia kerralla

Rikkaruohot eivät häviä lopullisesti, vaan taistoon pitää käydä kerta toisensa jälkeen. Osa kasveista selviää kuumuudesta, ja rikkaruohot kylvävät siemeniään ympäriinsä. Puutarhurit neuvovat toistamaan liekityksen kahden viikon välein toukokuusta elokuuhun.

Syyskuussa liekitysväli saa venyä jo kolmeen viikkoon.

Lue lisää: Rikkakasvit

Mihin kevyen liekityksen teho perustuu?

Kaikkien kasvien pitää pystyä sitomaan vettä. Nopea liekitys rikkoo kasvien soluseinät ja estää niitä varastoimasta nestettä. Liekitys tuhoaa tehokkaimmin vasta itäneet kasvit: niitä pitää liekittää vain sekunnin murto-osa. Heinät, voikukat, ohdakkeet ja muut monivuotiset kasvit voivat vaatia useampia käsittelyjä.

Sitkeämmät kasvit voi onneksi liekittää toiseen kertaan jo neljä päivää ensimmäisen käsittelyn jälkeen.

LIEKITÄ KEVYESTI
	ENNEN
	LIEKITYKSEN AIKANA
	HETKEÄ MYÖHEMMIN
	SEURAAVANA PÄIVÄNÄ
	VIIKON KULUTTUA

Käsittele poltinta varovasti

Rikkaruohonpolttajat aiheuttavat vuosittain useita ruohikkopaloja, joten poltinta pitää käsitellä varovasti. Polttimen käyttöä kannatta välttää kuivina kausina ja kovalla tuulella. Kaikkein paras hetki rikkaruohojen polttamiseen on sadekuuron jälkeen, jolloin sekä maa että kasvit ovat kosteita.

Kastele aluksi ympärillä oleva alue ja huolehdi, että sammutusvälineet ovat lähistöllä. Sammutusvälineiksi kelpaavat täysi kastelukannu, ämpäri tai jauhesammutin. Pysy kaukana lehtikasoista ja muista helposti syttyvistä materiaaleista tai raivaa ne ensin pois tieltä.

Erilaisia rikkaruohonpolttimia

Rikkaruohonpolttimia on kahta perustyyppiä:

1. Kaasulla toimiva rikkaruohonpoltin
2. Sähköinen rikkaruohonpoltin

Voit lukea tästä jutusta molempien tyyppien hyvistä ja huonoista puolista.

Kaasulla toimiva rikkaruohonpoltin

Kaasulla toimiva rikkaruohonpoltin ei ole mikään uusi keksintö. Kaasuliekki on kuuma ja tehokas, ja poltin toimii niin kauan kuin pullossa riittää kaasua. Kaasupolttimet ovat suosittuja juuri tehokkaan liekin ja pitkän käyttöaikansa vuoksi. Moni puutarhuri vannoo kaasupolttimen nimeen.

Sekä kaasulla että sähköllä toimivilla rikkaruohonpolttimilla on omat hyötynsä ja haittansa. Kaasupolttimen huonoimpia puolia on sen vaarallisuus: kaasupoltin sytyttää herkästi maastopaloja, ja kaasupullot voivat vuotaa myös varastossa. Kaasupoltinta ei kannata säilyttää kellarissa vaan pihan perällä olevassa vajassa, jotta mahdollinen tulipalo ei leviä asuinrakennukseen.

Kaasupolttimen toinen huono puoli on, että kaasupullo pitää täyttää säännöllisesti. Se maksaa, ja pullon raahaaminen polttimen mukana on raskasta.

Rikkaruohonpoltin ja kärry

Kaasulla toimivan rikkaruohonpolttimen seuraksi kannattaa ostaa kärry kaasupullon liikuttelua varten. Se helpottaa työtä oleellisesti.

Sähköinen rikkaruohonpoltin

Sähköllä toimiva rikkaruohonpoltin on hyvä vaihtoehto, jos rikkaruohonpoltinta tarvitaan vain silloin tällöin.

Sähköinen rikkaruohonpoltin eroaa kaasulla toimivasta rikkaruohonpolttimesta ennen kaikkea siten, että sähköisen rikkaruohonpolttimen perässä pitää vetää jatkojohtoa. Toisaalta sähköinen rikkaruohonpoltin painaa paljon vähemmän kuin kaasumalli.

Toinen ero on, ettei sähköisestä rikkaruohonpolttimesta tule liekkiä vaan jopa 650 asteen lämpöistä ilmaa. Kuumuus tuhoaa solut, ja kasvi kuihtuu parissa päivässä.

Lisäksi sähköinen rikkaruohonpoltin on halpa, eikä se aiheuta palovaaraa varastossa.