Onko talosi vaaravyöhykkeessä?

Kaikissa tiilestä tai betonista rakennetuissa taloissa on pieniä määriä radonia. Talon rakenne ratkaisee, kuinka paljon radonia talon sisään pääsee.

Radonilta voi välttyä kokonaan vain ra-kentamalla uuden talon. Radonittomassa talossa on tuulettuva alapohja, yhtenäinen saumaton laattaperustus tai maanvarainen betonilaatta, jonka reunat on tiivistetty kumibitumikermillä.

Puurakenteet eivät sisällä radonia, mutta betonipientalossa radonia on alimmillaan noin 70 Bq/m³. Paniikkiin ei kuitenkaan ole syytä. Tarkista, kuinka korkea asuntosi radonpitoi-suus on. Jos pitoisuus on liian korkea, voit laskea sitä monilla eri keinoilla.

Uusien asuntojen radonsäteily ei saa ylittää 200 Bq kuutiometrissä. Vanhoissa taloissa säteily määrät voivat olla paljon isompia. Mitä enemmän radonia, sitä isompia korjauksia tarvitaan.

Suomalaisissa asunnoissa on keskimäärin enemmän rado-nia kuin useimmissa muissa maissa. Myös viranomaisten noudattamat raja-arvot ovat kansainvälisesti erittäin korkeat. Sosiaali- ja terveysmi-nisteriön päätöksen mukaan radonin määrä ei saa ylittää huoneilmassa 400 Bq/m³. Lisäksi uudet asunnot pitää suunnitella ja rakentaa siten, ettei sisäilman radonpitoisuus ylitä 200 Bq:a kuutiometrissä. Maailman terveysjärjestön WHO:n suosittelema raja-arvo on 100 Bq/m3.

Tukes suosittelee radon-putkiston käyttöönottoa, radonimuria tai radonkaivon rakentamista vasta, kun huoneilman radonpitoisuus ylittää 400 Bq kuutiometrissä. Jos pitoisuus jää alle 200 bq/ m³, Tukes suosittelee huonosti toimivan tuuletuksen paranta-mista ja selvien vuotokohtien paikkaamista. Esimerkiksi Tanskassa 200 Bq:n rajaa pidetään kriittisenä.

Sisäilman radonpitoisuus mitataan talvella. Tuloksen perusteella lasketaan radonsäteilyn vuosikeskiarvo. Säteilyn määrän voi mitata joko perusteellisesti radonmittauspurkeilla tai nopeasti digitaali-mittarilla. Mittauspurkkitesti maksaa yleensä hieman yli 100 euroa.

Lämmittäminen luo taloon alipainetta. Ali-paine puolestaan vetää huoneilmaan radonia halkeamien ja vuotokoh-tien läpi talon alta. Ali-paineen takia sisäilman radonpitoisuudet ovat suurimmillaan talvella, joten myös radonmit-taukset pitää tehdä talviaikaan. Perusteellinen mittaaminen vie muutaman kuukauden, sillä mittaukset pitää tehdä parin kuukauden välein marras-huhtikuussa.

Radonmittauspurk-keja voi ostaa esimerkisi Säteilyturvakeskuksen verkkokaupasta. Purk-keja tarvitaan yleensä kaksi, mutta pieniin asuntoihin riittää yksi-kin purkki.

Mittaus tehdään mahdollisimman pian purkkien saapumisen jäl-keen. Purkit sijoitetaan kahteen eri huoneeseen. Purkit palautetaan niiden mukana tulevan lomakkeen kanssa Sätei-lyturvakeskukseen, joka kertoo tuloksen. Jos et ehdi odot-taa perusteellisen mittauksen tuloksia esimerkiksi talokaup-pojen yhteydessä, voit tehdä suuntaa-antavan mittauksen. Pikamittaus tulee kuitenkin purkkeja kalliimmaksi.

Sisäilman radonpitoisuus on Suomen viranomaisten mukaan sopivalla tasolla, jos se on alle 200 Bq kuutiometrissä. Kunnollinen tuuletus laskee radonpitoisuuden entistä alemmaksi.

Sisäilman radonpitoisuutta voi laskea helposti huolehtimalla riittävästä ilmanvaihdosta. Tuuleta talo kolmesti päivässä avaamalla ikkunat ja ovet siten, että taloon syntyy läpiveto. Jos talossa on koneellinen ilmanvaihto, lisää hieman tehoa, jos radonpitoisuus lähentelee suositusarvoja. Tupakoitsijan kannattaa pitää radonarvoja silmällä erityisen tarkasti, sillä tupakoitsijan riski sairastua radonperäiseen keuhko syöpään on 25-kertainen tupakoimattomaan henkilöön verrattuna.

Yli 200 becquerelin mittaustulos tarkoittaa, ettei pelkkä tuuletus riitä. Silloin lattian näkyvät raot ja halkeamat pitää tiivistää.

Maanvaraisessa betonilaatassa voi olla hal-keamia, joiden kautta radon nousee suoraan talon sisäilmaan. Tiivistä putket, johdot, kaivot ja muut läpiviennit huolellisesti. Paikkaa näkyvät halkeamat myös sokkelista. Älä kuitenkaan vuoraa koko kellarin lattiaa muovilla tai muulla tiiviillä kalvol-la, sillä se johtaa väistämättä kosteusongel-miin. Ellei betonilaatan läpi nouse kosteutta, sen päälle voi levittää radonilta suojaavan kankaan.

Keuhkosyövän riski on suuri, jos sisäil-man radonpitoisuus ylittää 400 Bq kuu-tiometrissä. Yksi vaihtoehto on asentaa talon alle radonimuri.

Mitä korkeampi kodin radonpitoisuus on, sitä todennäköisemmin kaasu tunkeutuu keuhkoihin ja aiheuttaa keuhkosyöpää. 400 becquerelin pitoisuus on jo nelinkertainen WHO:n suosituk-seen verrattuna. 400 becquerelin raja ylittyy noin neljässä prosentissa Suomen pientaloista. Kun pitoisuudet ovat niin korkeat, tuuletus ja tiivistäminen eivät riitä laskemaan sisäilman radonpitoisuutta tarpeeksi.

Yksi mahdollinen ratkaisu on betonilaatan alle asennettava radonimuri, joka imee radonpitoisen ilman sisäänsä ja puhaltaa sen talon ulkopuolelle. Toisin kuin tiivistämiseen ja tuulettamiseen, imurin asentamiseen tarvitaan ammattilaista.

Radonimuri voi olla joko yksi tai useampia putkia, jotka asennetaan talon alla olevaan murskekerrokseen. Putken toinen pää vedetään ilmastointi-kanavaa pitkin talon katolle tai suoraan sokkelin läpi.

Radonputkisto voi toimia joko painovoimaisesti tai huippuimurin avulla. Katolle asennettava huippuimuri on usein hyvä ratkaisu, sillä sen imukuoppa voidaan sijoittaa keskelle taloa ja tuuletuskanavia tarvitaan vain yksi. Talon radon-pitoisuus laskee imurilla yleensä 60-90 prosenttia. Radonimurin asentaminen on ammattilaisten työtä. Asen-taminen maksaa 2 000 eurosta ylöspäin.