7 hyvää köynnöskasvia

Köynnöskasvit sopivat täydellisesti pergolan yhteyteen ja muodostavat ajan kuluessa elävän katon, joka suojaa auringolta ja näyttää hyvältä.

Jotkut köynnöskasvit kiipeilevät itsestään, mutta joitakin pitää auttaa oikeaan suuntaan asentamalla tukilankoja tai -verkkoja.

Oikeat kasvuolosuhteet

Monet köynnöskasvit kasvavat luonnossa metsän pohjalla, joten ne viihtyvät ravinteikkaassa ja kosteassa maassa. Ne viihtyvät varjossa ja puolivarjoisessa paikassa mutta eivät auringossa.

Voit muokata kasvualustaa metsämäiseksi sekoittamalla multaan kompostia ennen köynnöskasvien istuttamista. Muista lannoittaa ja kastella kasveja hyvin pari ensimmäistä vuotta.

Sinulle sopivat köynnöskasvit

Köynnöskasvit kannattaa valita sen perusteella, miten ne sopivat omaan luonteenlaatuusi.

Osa kasveista pärjää itsekseen, mutta joitakin pitää lannoittaa ja leikata, jotta ne pysyvät kunnossa.

7 hyvää köynnöskasvia pergolalle:

Kiinansinisateessa on pitkät ja alaspäin roikkuvat kukinnot, jotka puhkeavat alkukesällä. Kasvin kukat ovat perinteisesti siniset, mutta siitä on myös valkoisia ja vaaleanpunaisia lajikkeita.

Kiinansinisateen voi sekoittaa japaninsinisateeseen, jossa on isommat kukat. Wisteria floribunda -lajikkeessa on paljon kukkia, ja se sopii loistavasti pergolan ympärille.

Kasvupaikka:
Sinisade kasvaa tavallisessa multamaassa, mutta se voi menestyä myös hyvin kuivilla paikoilla.

Leikkaus:
Voimakas leikkaaminen lisää kukkien kasvua ja hidastaa kasvin leviämistä.

Älä leikkaa kasvin alaosia, ennen kuin se on kasvanut pergolan katolle asti. Lyhennä pitkät versot noin 15-20 sentin pituisiksi.

Sinisade leikataan loppukesällä, jotta se kukkii komeasti seuraavana kesänä.

Lannoitus:
Fosfori ja kalium edistävät kukkien kasvua, mutta liikaa typpeä kannattaa välttää. Kasvia lannoitetaan alkukeväällä ja alkukesällä, ei myöhemmin.

Köynnösruusut ovat oivallinen valinta, jos pidät kukkaloistosta. Tarjolla on paljon erivärisiä lajikkeita, ja New Dawn sopii hyvin pergolalle. Se on helppohoitoinen, pysyy terveenä ja kukkii suhteellisen kauan.

Useimmat ruusut kukkivat keskikesällä. Joihinkin lajikkeisiin voi tulla toiset kukat alkusyksyllä.

Köynnösruusuja pitää auttaa kiipeilyssä tekemällä niille teline tai tukilangat.

Kasvupaikka:
Useimmat ruusut viihtyvät vettä läpäisevässä multamaassa ja aurinkoisella paikalla, mutta ne menestyvät myös puolivarjoisessa paikassa, johon paistaa 5-6 tuntia päivässä. Ruusut eivät kestä kuivumista.

Leikkaaminen:
Köynnösruusut saavat kasvaa isoiksi. Jos niitä leikataan, se kannattaa leikata alkukesästä, jotta ruusut eivät palellu pakkasessa.

Lannoitus:
Ruusut tarvitsevat lannoitetta. Määrä ja lannoitusväli vaihtelee lajikkeen mukaan.

Kärhöjä on monenlaisia: iso- ja pienikukkaisia, tuoksuvia ja hajuttomia, yksivärisiä ja värikkäitä sekä alkukesällä ja loppukesällä kukkivia lajikkeita.

Montana rubens on helppohoitoinen ja hyvänä pysyvä lajike. Se kasvaa nopeasti ja tekee paljon vaaleanpunaisia tai valkoisia kukkia alkukesällä.

Kärhön lehdet kietoutuvat pergolan ympärille, mutta kasvia voi auttaa kiipeilemään myös tukilankojen avulla.

Kasvupaikka:
Kärhöt ovat alunperin metsäkasveja, joten ne viihtyvät kosteassa maassa, jossa on paljon hajoavia kasveja. Voit tehdä sopivaa kasvumaata sekoittamalla multaan kompostia.

Kärhö viihtyy parhaiten puolivarjoisessa paikassa, eikä se saa kuivua. Talon eteläseinusta on kärhölle huono paikka.

Leikkaaminen:
Jos kärhö riemastuu kasvamaan liikaa, voit leikata sitä ja lisätä kukkien määrää. Leikkausaika riippuu siitä, milloin lajike kukkii. Hyvä nyrkkisääntö on leikata varhain kukkivat lajikkeet tarpeen mukaan ja myöhään kukkivat lajikkeet joka vuosi melkein maan tasalle 25-50 sentin pituisiksi.

Lannoitus:
Kärhöt eivät ole vaativia. Niitä kannattaa lannoittaa istuttamisen jälkeisenä vuonna alkukeväällä, alkukesällä ja loppukesästä. Seuraavina vuosina riittää, että kasville annetaan kompostimultaa joka kevät.

Tuoksuköynnöskuusama on kestävä ja nopeakasvuinen köynnöskasvi. Versoissa ei ole pintoihin tarttuvia väkäsiä, joten kasvia pitää auttaa nousemaan pergolaa pitkin.

Tuoksuköynnöskuusamat voivat olla monivärisiä, ja niissä valkoisia, keltaisia, oransseja, punaisia ja violetteja sävyjä. Osa lajikkeista on yksivärisiä. Osa kukkii alkukesällä, jotkut vasta alkusyksyllä.

Ota huomioon, että kuusamaan kehittyy kukkimisen jälkeen pieniä marjoja, jotka ovat myrkyllisiä.

Kasvupaikka:
Kasvi viihtyy auringossa, varjossa ja puolivarjossa. Maan pitää olla ravinteikasta ja läpäistä hyvin vettä. Raskaaseen savimaahan kannattaa sekoittaa hiekkaa ja hiekkamaahan lisätä kompostimultaa ennen tuoksuköynnöskuusaman istuttamista.

Leikkaaminen:
Tuoksuköynnöskuusamaa ei tarvitse leikata esimerkiksi kukkimisen edistämiseksi.

Lannoitus:
Tuoksuköynnöskuusamaa kannattaa lannoittaa kompostimullalla vain hyvin hiekkaisella maalla istuttamisen yhteydessä. Sen jälkeen kompostia kannattaa lisätä joka syksy.

Varjomuratti on kestävä köynnöskasvi, jonka pohjoisimmat luonnonvaraiset kasvupaikat ovat Ruotsissa ja Virossa. Kasvi on hyvä kiipeämään ylöspäin ja pergolan rakenteita pitkin ilman apua.

Useimmissa varjomurateissa on vihreät lehdet, mutta joissakin lehdissä on myös valkoista.

Kasvupaikka:
Kasvi viihtyy parhaiten tavallisessa multamaassa. Se viihtyy auringossa, puolivarjossa ja varjossa.

Leikkaaminen:
Murattia pitää leikata vain, jos siitä tulee liian iso. Paras ajankohta on loppukesällä.

Lannoitus:
Varjomuratti ei ole kovin vaativa kasvi, mutta se hyötyy kevätlannoituksesta.

Piippuköynnös on rehevä köynnöskasvi, jossa on isot ja soikeat tai sydämenmuotoiset lehdet. Niiden läpimitta voi olla jopa 25 senttiä.

Kesällä piippuköynnökseen tulee pieniä kellanvihreitä tai ruskeansävyisiä kukkia. Syksyllä lehdet kellastuvat ennen putoamistaan.

Vasta istutettu kasvi kannattaa tukea parilla tukilangalla, jotta se nousee ylös pergolaa pitkin.

Kasvupaikka:
Piippuköynnös viihtyy parhaiten hyvässä metsämaassa puolivarjoisessa tai varjoisessa paikassa, jossa maa ei kuivu koskaan kokonaan. Kasvi alkaa sietää kuivuutta paremmin parin vuoden iässä, kun se on juurtunut kunnolla.

Kasvi kannattaa peitellä ainakin parin ensimmäisen talven ajaksi esimerkiksi karikkeella. Kasvi kestää hyvin kovissakin olosuhteissa, kun se on juurtunut paikalleen.

Leikkaaminen:
Piippuköynnöksen leikkaaminen on tarpeen vain siinä tapauksessa, että se vie liikaa tilaa. Paras ajankohta on kesällä.

Kasvin voi leikata myös kokonaan. Sen jälkeen siitä tulee uusia versoja, ja se kasvaa entiseen kokoonsa parissa vuodessa.

Lannoitus:
Kasvi hyötyy lannoittamisesta keväällä ja keskikesällä parin ensimmäisen vuoden ajan. Vanhat, hyvin juurtuneet kasvit pysyvät kunnossa, kun niille annetaan lannoitetta kerran alkukeväällä.

Imukärhivilliviini on hyvä kiipeiliä, joka valtaa nopeasti ison alueen. Kasvin lehdet ovat yleensä tummanvihreitä, ja syksyllä lehdet loistavat ruskan kaikissa sävyissä.

Tavallinen villiviini muistuttaa imukärhivilliviiniä, mutta tavallinen villiviini ei tartu pintoihin ja kiipeile yhtä tehokkaasti.

Kasvupaikka:
Villiviini suosii viileää, ravinteikasta ja kosteaa maata. Se viihtyy parhaiten puolivarjoisessa paikassa mutta menestyy myös auringonvalossa ja varjossa.

Leikkaaminen:
Imukärhivilliviiniä pitää leikata vain siinä tapauksessa, että se kasvaa liian isoksi. Paras ajankohta on keskikesällä.

Lannoitus:
Kasvia kannattaa lannoittaa parin ensimmäisen vuoden ajan pari kertaa vuodessa alkukeväällä ja keskikesällä. Sen jälkeen yksi lannoituskerta alkukeväällä riittää.