Johdanto
Ohjeet
Sisäjärvien rannoilla on aina ollut pieniä kiinteitä laitureita. Ne kestävät aikansa, mutta vaativat myös usein kunnostamista.
Puulaituri pitää tutkia aina ennen kesäkauden alkua ta-paturmien ja onnettomuuk-sien välttämiseksi.
Kansilautojen kestävyyden voi tutkia astumalla joka lau-dalle jokaisessa tukivälissä. Ruuvitaltalla voi myös kokeilla puutavaran kovuutta. Usein laitureissa lahoavat ensin tukipalkit lautojen alta, jossa puu ei kuivu nopeasti.
Heikkokuntoiset laudat kisko-taan irti tarvittaessa sorkka-raudalla. Työ kannattaa aloittaa siten, että alle jää hyvä työalusta.
Tämän laiturin tukipalkit olivat lahonneet päistä ja yksi betonista valettu kannatinpilari oli painunut. Palkkeja lyhennet-tiin vähän. Palkkia nostettiin ja sen sekä pilarin väliin asennettiin kestopuusta valmistettu koroke.
Laiturin päähään juntattiin kolme kestopuupaalua eli yksi jokaisen entisen kannatinpalkin kohdalle. Päätypaalut naulattiin palkkeihin ja niihin taas reunalau-ta. Tämän jälkeen alkoi kansilau-tojen uusiminen.
Esimerkkityössä kaikki kansi-laudat uusittiin. Työ aloitettiin laiturin päästä ja lautoja vaihdet-tiin pari kerralla, jolloin työtä teh-dessä ei tarvinnut liikkua “tyhjän päällä”. Painekyllästettyjen lauto-jen väliin jätettiin noin 10 mm raot. Kansilautojen päät asennettiin suoraan linjanarun avulla.
Laudoitusta jatkettiin kauas maalle asti, etteivät jalat kastu korkean veden aikaan. Keskipalk-ki päättyi jo aikaisemmin ja sen kohdalle asennettiin tukeva soiro, etteivät laudat notkuisi.
Kansilautojen päälle naulattiin reunalauta reuna laudan paksuuden verran kansilautojen päiden yli. Tällä tavalla saatiin kiinnitysalusta toiselle reunalaudalle, joka naulattiin kansilautojen päihin kiinni.
*Kiinnitystukki veneileviä vieraita varten.**Ennen oli suuren talon pihassa pitkä puomi hevosten kiinnitystä varten. Nykyisille saaristomatkailijoille samanlainen pariin isoon kiveen kiinni pultattu ja kiinnityssilmukoin varustettu hirsi on hyvin kelvollinen venei-den kiinnityspaikka. Tukin/hirren maan puoli täytetään kivillä ja soralla.*
Vanha sekarakenteinen saaristo-laislaituri. Sivuille on juntattu pys-tyyn paalut ja näiden varaan on tehty lautalevikkeitä.
Kivilaituri, jonka päälle on rakennettu tasainen lautakansi. Päätyyn on tehty vielä matala osa, joka on päästä paalujen varassa
Ponttonilaiturin ja kiinteän maan välillä pitää olla saranoitu silta, jos veden korkeus vaihtelee pal-jon ja/tai aallokko heiluttaa pont-toniosaa paljon.
Portaat veteen ovat välttämätön varustus syvässä paikassa. Portaat ovat myös turvallisuustekijä, jos sukeltaminen on pohjan mataluuden tai kivien vuoksi vaarallista
Syvään ja jyrkkään kalliorantaan pitää tehdä omat laituriratkaisunsa. Tämä laituri on kiinnitetty ankkuriruuveilla kallioon porattuihin reikiin. Laiturin runko on terästä ja kantena lautakansi. Yhtä hyvä runkoaine on painekyllästetty puu. Puun ja teräksen kestoiässä ei ole ratkaisevaa eroa.
Vaja laiturin kupeessa ei ole ran-tasauna vaan tarvikevaja, jossa säilytetään veneilyvarusteita ja kalastusvälineitä.
Kuumana kesäiltana mieli palaa laiturille vilvoittelemaan. Siksi laiturilla saisi olla tilaa pöydälle ja muutamalle tuolille tai penkille
Laituriin pitää kiinnittää kiinnitys-silmukoita tai -tappeja. Materi-aalien vahvuudet ja aineet vali-taan tarpeen mukaan. Tällainen lenkki sopii soutuveneille.
Ponttonilaiturin kiinteän osan pää lepää pilarilla, jonka muodos-taa kivillä täytetty iso betoninen kaivonrengas. Se kestää jäitäkin aika hyvin etenkin järvialueilla, meren rannalla kohtuullisesti.
Vinkit & niksit

Kumirengas paalun ympärille
Sisävesillä yleensä ja usein myös syvällä meren saaristojen sokke-loissa laiturit ovat kiinteitä. Kiin-teä laituri on tietenkin ihanneratkaisu, jos se vain kestää. Jäät pyrkivät tekemään aina tuhoaan kiinteiden laitureiden rakenteis-sa. Erityisen koville joutuvat laiturin pään kannatinpaalut.
Jää vaikutta etupäässä siten, että laajalla vesialueella oleva jää paisuu ulospäin ja pyrkii työntämään laiturien paalut poikki tai kaatamaan ja siirtele-mään rakenteita maalle päin.
Merialueilla ja myös suurilla sisävesillä veden pinnan vaihte-lut ovat huomattavia. Tällöin veden pintaa seuraava jää saattaa nostaa laiturin tukipaalun ylös. Tällaista jään toimintaa voi jos-sain määrin ehkäistä pujotta-malla tukipaaluun muovi- tai ku-miputken. Jää tarttuu tähän ei-kä paaluun. Putkiholkki liukuu paalua pitkin eikä jää näin nosta paalua irti.

Kelluva laituri suosittu
Viime vuosina myydyistä valmislaitureista varmaan valtaosa on erilaisia kelluvia laitureita eli ponttonilaitureita. Ponttonilaitu-rin ehdoton etu on se, että se on aina oikealla korkeudella.
Ponttonilaiturin voi tehdä vaikka myrskyisen meren ran-taan, mutta silloin menetetään eräs keskeinen etu eli mahdolli-suus purkaa laituri niin pieniin osiin, että ne voi muutaman ihmisen voimin nostaa maalle talveksi. Kevyimmät laiturit voi ve-tää maalle purkamattakin.
Ponttonilaituri pitää tukea, ettei tuuli ja aallokko vie sitä. Matalassa vedessä tuenta hoidetaan paaluilla tai teräsputkilla. Lyhyt laituri voidaan kiinnittää akseli-kiinnityksellä rantaan. Niitä on tuettu myös vaijereilla.
Lehtiversio
Lataa lehtiversio
Lataa artikkeli pdf-muodossa samanlaisena kuin se julkaistiin alunperin Tee Itse -lehdessä.


