Tunnista merkki

Kaikki mikä vihertää ei ole hyväksi luonnolle. Rakennustarvikkeissa vilisee ympäristö­merkkejä, mutta niihin kannattaa suhtautua kriittisesti. Lähellekään kaikki ei ole niin vihreää, miltä näyttää.

Viherpesulla voi tienata ­rahaa.

Valmistajat ovat huomanneet sen jo kauan aikaa sitten, eikä se ole varmasti mennyt ohi myöskään rautakauppojen asiakkailta. Rakennusmateriaalit ovat täynnä sertifikaatteja ja tekstejä siitä, miten juuri tämä vekotin tai materiaali pelastaa maailman.

Monet tuotteet ovat kehittyneet ympäristöystävälliseen suuntaan, mutta rautakaupassa kannattaa pitää mukana pieni epäilys siitä, ettei kaikki ole niin vihreää kuin näyttää. Valmistajat ovat hyviä kuvailemaan valmistustapojen hyvä puolia ja unohtamaan ikävät asiat.

Tuotteista ei kannata maksaa liikaa sen takia, että ne väittävät olevansa luontoystävällisempiä kuin ovatkaan.

Tutustumme tarkemmin kolmeen materiaaliin, joiden valmistajat kilpailevat siitä, kuka on kaikkein vihrein – ja ehkä sortuvat lupaamaan enemmän kuin olisi aihetta.

1. Ovatko kipsilevyt kierrätettyjä?

Eivät kokonaan. Kipsilevyjä ei voi yleensä käyttää uusiksi sellaisinaan, mutta kipsi on luonnonmateriaali, jota voi kierrättää. Monet valmistajat ilmoittavat, että rautakaupassa olevat kipsilevyt on tehty kierrätystavarasta.

Se pitää osittain paikkansa, mutta kierrätyskipsilevyjä ei yksinkertaisesti ole saatavilla niin paljon kuin uudistuotantoon tarvitaan. Todellisuudessa uudessa kipsilevyssä on kierrätettyä kipsiä korkeintaan noin 30 prosenttia. Loppu kipsi pitää hankkia luonnosta, ja kipsinlouhinta vie hyvin paljon energiaa.

Kipsijätettä syntyy Suomessa satojatuhansia tonneja vuodessa, mutta kipsijäte pitää käsitellä järjestelmällisesti, jotta sitä voi ­käyttää uudestaan. Suurin osa kipsilevynpaloista ja purkukipsistä menee sellaisenaan kaatopaikalle esimerkiksi betonijätteen seassa.

2. Onko bambulattia hyväksi luonnolle?

Se voi pitää paikkansa, mutta laskukaavassa on niin monta muuttujaa, ettei varmaa vastausta ole helppo antaa. Bambussa on se hyvä puoli muihin puumateriaaleihin verrattuna, että se kasvaa paljon nopeammin ja sitoo ilmasta enemmän hiilidioksidia.

Ilmeisin ongelma bambun ympäristöystävällisyydessä on se, että se kasvaa niin kaukana. Suurin osa bambulaudoista tuodaan Kiinasta, ja kuljetusketju on pitkä, ennen kuin laudat ovat suomalaisen olohuoneen lattiassa.

Kuluttajan on lähes mahdotonta muodostaa selvää kuvaa siitä, kuinka paljon kuljetus ja viljely kuormittavat ympäristöä verrattuna siihen, millaisia ympäristöhyötyjä bambulla on.

Kaiken lisäksi bambu ei ole puu vaan heinä. Laudat tehdään runkojen suikaleista, jotka liimataan yhteen. Liima kuormittaa ympäristöä, eikä tuotannossa käytetyn liiman määrästä tai laadusta ole mitään takeita.

3. Säästääkö komposiitti ympäristöä?

Sitä on mahdotonta sanoa varmasti. Komposiitti tarkoittaa vain, että kyse on sekoitetuotteesta, joka koostuu eri materiaaleista. Komposiittilautojen välillä voi olla isoja eroja sen suhteen, kuinka ympäristöystävällisiä ne oikeasti ovat.

Yleensä laudat koostuvat sekoituksesta, joka sisältää puuta, muovia ja noin 10 prosenttia liimaa. Ympäristöystävällisimpiin komposiittilautoihin on käytetty kierrätysmuovia, ne eivät sisällä kemikaaleja ja ne voi käyttää uudestaan purkamisen jälkeen. Siinä tapauksessa komposiitti on melko hyvä valinta ympäristön kannalta varsinkin, kun otetaan huomioon materiaalin pitkä käyttöikä.

Markkinoilla on kuitenkin myös komposiittilautoja, joiden liima on haitallisempaa ja joihin on lisätty kemikaaleja. Niiden materiaaleja ei voi erottaa toisistaan, eli lautoja ei voi kierrättää. Sellainen komposiitti ei ole missään tapauksessa kestävämpi valinta kuin puu.