Kestävyyskriteerit
Tuotanto
Tuotantotapa on tärkeä mittari materiaalin kestävyyden arvioinnissa. Kuinka paljon luonnonvaroja sen valmistaminen aiheuttaa? Louhitaanko sitä maasta? Onko materiaali luonnontuote vai pitääkö sitä käsitellä paljon esimerkiksi kemiallisilla ja myrkyllisillä aineilla? Silläkin on väliä, kuinka paljon energiaa tuotanto ja jalostaminen vaativat ja kuinka paljon se aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Yleensä suuret tuotantolaitokset tuottavat paljon hiilidioksidia ja muita päästöjä. Sementin valmistus on yksi eniten luonnonvaroja vaativista teollisuusprosesseista.
Kuljetus
Myös sillä on väliä, tuleeko materiaali läheltä vai kaukaa. Läheltä saatavien materiaalien kuljettaminen aiheuttaa vain vähän hiilidioksipäästöjä. Kuljetus on tärkeä osa tuotteen hiilijalanjälkeä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että rakentamiseen kannattaa käyttää lähellä kasvavia puulajeja eikä toiselta puolelta maailmaa kuljetettua jalopuuta. Kotimaisen männyn kuljettamiseen tarvitaan vain pieni osa siitä energiasta, joka kuluu trooppisen jalopuun kuljettamiseen.
Uusiokäyttö
Joidenkin materiaalien kierrättäminen ja hävittäminen on helpompaa kuin toisten. Nyrkkisääntö on, että materiaalin kierrättäminen ja loppusijoittaminen on sitä helpompaa, mitä vähemmän sitä on jalostettu. Esimerkiksi puu on luonnollinen materiaali, joka on helppo käyttää uudelleen. Sen sijaan raudan ja betonin jalostus vaativat energiaa, mikä kasvattaa niiden hiilijalanjälkeä. Raudan kierrättäminen on helpompaa kuin betonin, sillä raudan voi sulattaa ja käyttää uusiksi monella tavalla, mutta vanhalle betonille ei ole muuta käyttöä kuin murskata se ja käyttää murske esimerkiksi tien pohjana.
Kestävyys
Kolmea edellistä mittaria pitää arvioida sitä vasten, kuinka kauan materiaali kestää käytössä. Mitä pitempään, sitä parempi. Mitä kauemmin materiaali kestää, sitä pitempi aika menee, ennen kuin sen tilalle pitää rakentaa jotain muuta. Perinteisten materiaalien suosiminen on hyvä idea, sillä ne pysyvät muodissa. Yleensä materiaaleja vaihdetaan epämiellyttävän ulkonäön takia. Se on kestävyyden näkökulmasta tarpeetonta resurssien hukkaamista.