Uusi katto vai 10 vuotta lisää käyttöikää vanhalle?

Polyesteri ja bitumi ovat katto­huovan tärkeimmät osat. Huopakattoja on tehty Suomessa siitä asti, kun pärekatoista yleisesti luovuttiin, mutta kattohuovat ovat kehittyneet sinä aikana paljon. Oikein tehty kaksinkertainen huopakatto kestää vähintään 50 vuotta.

Jos harmaa huopakatto näyttää mielestäsi tylsältä, voit tehdä pinta­kerroksen palahuovasta eli huopapaanuista. Ne tuovat pintaan eloa.

Huopakaton vuotokohdat tulevat yleensä savupiipun, ilmastointiputken tai kattoikkunan tapaisen läpiviennin viereen. Niiden vierustoja kannattaa pitää silmällä erityisen tarkasti.

Suoralle lappeelle tulee reikiä yleensä vain silloin, kun katolla tehdään töitä tai kävellään. Sellaiset reiät on melko helppo korjata siitä huolimatta, onko pintahuopa tehty paanuista vai rullahuovasta.

FAKTA:

• Kattohuopa eli bitumikermi on vahva sekoitus polyesterikangasta, bitumia ja pikkukiviä.
• Paljon eri värejä, yleisimmät musta, harmaa ja punainen. Joko pitkiä rullia tai huopapaanuja.
• Asuinrakennusten katoille pitää aina asentaa kaksi kerrosta huopaa. Alushuopa on aina rullahuopaa, pintahuopa voi olla myös paloja.

Peltikatto on vuosikymmeniä Suomen yleisin vesikatetyyppi, mutta uusissa omakotitaloissa tiilikatot ovat nousseet viime vuosina suosiossa teräskatteen ohi. Peltikatteet ovat erilaisia sekä ulkonäkönsä että asennustapansa puolesta, ja niiden tiiviys ja kestävyys vaihtelee sen mukaan. Harjalta räystäälle asti yltävät pellit pitävät katon tiiviimpänä kuin lyhyistä paloista tehtävät katteet, ja reunoista kiinnitettävät lukkoponttipellit pitävät paremmin vettä kuin päältä ruuvattavat pellit. Aaltopellissä on tiilikatolta näyttävä kuvio, ja lukkoponttipellit muistuttavat perinteistä konesaumakattoa.

Jotkut teräskatteet ovat maalattavia, ja maalaaminen on hyvä tapa pidentää katon käyttöikää. Kolmisenkymmentä vuotta sitten asennetut peltikatot ovat usein haalistuneita mutta kunnossa.

FAKTA:

• Nykyaikaiset kattopellit ovat ruostumatonta terästä, ja niissä on maalipinta.
• Peltikatto on kevyt ja suhteellisen helppo asentaa. Erilaisia kiinnitystapoja lukkoponteista päältä ruuvattaviin malleihin.
• Peltikatto sopii tyylinsä puolesta hyvin erilaisiin rakennuksiin.

Savesta muotoiltu ja polttamalla kovetettu kattotiili on ikivanha keksintö, mutta Suomessa tiilikatot olivat pitkään harvinaisia. Pärekattoaikakauden jälkeen tavallisten asuinrakennusten katot tehtiin usein huovasta ja sotien jälkeen pellistä. Savitiili on niihin verrattuna ylivoimainen materiaali kestävyytensä puolesta.

Yleensä savitiilikaton käyttöiäksi arvioidaan sata vuotta, mutta se voi pysyä kunnossa jopa kaksi kertaa pitempään, jos ajan kuluessa vinoon vääntyneet tiilet asennetaan uudestaan.

Savitiilikaton käyttöikää voi pidentää huolehtimalla siitä, että rikki menneet tiilet vaihdetaan sitä mukaa, kun vaurioita ilmenee. Katon kunto kannattaa tarkistaa ainakin kovimpien myrskyjen jälkeen, sillä puista tippuvat oksat voivat rikkoa tiiliä.

FAKTA:

• Valmistettu savesta ja poltettu kovaksi.
• Erilaisia malleja, joissa on siivekkeet tai huullokset. Siivekemalli on vanhin tyyppi, ja siinä on enemmän eloa kuin huullosmallissa.
• Uuden tiilikaton alle tarvitaan uusi aluskate, joka kestää yhtä pitkään kuin kattotiilet.

Liuskekivikattoja on kahdenlaisia: toiset on tehty luonnonkivestä, toiset kuitu­sementistä eli mineriitistä. Molemmat ovat Suomessa harvinaisia, ja niitä on lähinnä arvorakennusten katoilla.

Luonnonliuskekivet kestävät jopa yli sata vuotta, ja ne näyttävät hyvin luonnollisilta. Mineriittilevyt kestävät aikaa selvästi huonommin ja näyttävät keskenään hyvin samanlaisilta.

Molemmat ovat periaatteessa vesitiiviitä, mutta niiden alle tarvitaan hyvä aluskate tuiskulumen ja vuotojen varalta. Katon voi joutua puhdistamaan jäkälästä ja sammaleesta.

Fakta

• Liuskekivikatto tehdään ohuista liuskekivipaloista. Liuskekivet lohkeavat luonnostaan viipaleiksi. Luonnonkivestä tehdyt laatat ovat aina hieman epätasaisia.
• Tekoliuskekivet tehdään betonista valamalla. Ne ovat yleensä sileitä.
• Luonnokivissä on sävyvaihtelua, ja tekoliuskekiviä valetaan erivärisestä kuitusementistä.

Kuitusementistä on tehty Suomessa kahta erilaista kattotyyppiä, jotka muistuttavat toisiaan ja näyttävät tiilikatolta. Mineriitti on Partekin kuitusementtilevyn kauppanimi, josta tehtiin sekä seiniä että kattoja 1960-luvulta alkaen. Levyt sisälsivät asbestia, mutta olivat niin kestäviä, että niistä tehtyjä kattoja on käytössä edelleen.

Asbestin terveyshaittoihin alettiin kiinnittää huomiota 1970-luvulta alkaen, mutta viimeiset asbestia sisältävät levyt poistuivat markkinoilta vasta vuonna 1993.

1970-luvulta alkaen kattokuitusementtilevyistä alettiin käyttää nimeä varttikate. Sekin oli tuotemerkki, mutta varttikatteita ei pidetä aivan yhtä kestävinä kuin mineriittilevyjä. Varsinkin ensimmäiset asbestittomat varttikatteet ovat olleet heikkoja.

Fakta:

• Tehty kuitusementistä eli mineriitistä. Varttikate on suomalaisille tuttu tuotemerkki, ei materiaali.
• Paljon eri värejä ja aaltokuvioita.
• Ennen vuotta 1994 asennetuissa varttikatelevyissä voi olla asbestia, ja mitä vanhempia levyt ovat, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ne sisältävät asbestikuituja. Se pitää ottaa huomioon purkutöissä.