Kun Mikko vaimoineen osti talon, keittiönoven edessä sijaitsi nätti pieni terassi. Siellä oli mukava istua auringon paistaessa, mutta auringon laskiessa terassilla tuli nopeasti kylmä.

Ratkaisuksi keksittiin katoksen rakentaminen terassin ylle. Mikon vaimo kuitenkin epäili, saisiko katoksesta mitenkään kaunista. Ja tarvittiinko katosta ylipäätään?

Mikko heittäytyi projektin kimppuun. Hän päätti rakentaa katoksen, jota paitsi hänen vaimonsa myös hän itse kehtaisi katsoa.

Tämä oli haaste, sillä Mikko ei voi sietää puurakenteeseen näkyville jätettyjä heloja ja naulauslevyjä. Niinpä terassin katosrakenne olisi toteutettava täysin ilman tavanomaisten naulauslevyjen yms. käyttöä.

Helojen sijaan hän osti painekyllästettyä puuta, muutamia ruuveja, pultteja ja kattolevyä. Sen jälkeen hän tarttui pyörösahaansa ja sahasi kaikkiin palkkeihin lovet, joiden päällä pitkittäispalkit tulisivat lepäämään. Jokainen palkki kiinnitettiin loveen yhdellä ainoalla ruuvilla – ilman naulauslevyjä.

Mikon perhe käyttää terassia nykyisin paljon enemmän kuin ennen. Vaikka aurinko olisi jo laskemassa tai kesäinen sadekuuro yllättäisi, perhe voi istua rauhassa ja nauttia keväästä, kesästä ja alkusyksystä katetulla terassillaan.

Mikko rakensi vielä terassin ympärille aidan ja istutti pensaita ja viiniköynnöksiä, jotka peittävät kesäisin terassin sivuja. Aidastakaan ei löydy helan helaa.