Värikkäiden kiilojen käyttö yleistyy kaiken aikaa. Jo nyt niitä hyödynnetään ahkerasti pitämään paikallaan monia eri komponentteja kuten lattioita, ovia ja ikkunoita.

Useimmat tunnistavat tämän kiilamallin perinteisestä ovikiilasta, joka työnnetään lattian ja oven väliin, jotta ovi pysyy sopivasti auki. Nykyään kiiloja käytetään asunnoissa myös moneen muuhun, vaikka niitä ei välttämättä enää heti huomaa.

Kun on esimerkiksi pidettävä lattia paikallaan tai varmistettava, että ikkunat ja ovet sijoittuvat oikein seinärakenteeseen, parempaa apuvälinettä on vaikea löytää. Näiden kiilojen nerokkuus on siinä, että niitä voi yhdistää terävien kohopykälien ansiosta tarkasti ja pitävästi – myös sivusuunnassa.

Aiemmin tehtävään käytettiin sahattuja puukiiloja, joilla jokin esine saatiin pidettyä tietyn etäisyyden päässä tai paikallaan. 1960-luvun lopussa eräs kekseliäs puuseppä keksi paremman ratkaisun, ja tuloksena on tämä nykyaikainen uritettu, lukittuva kiila.

Edut ovat ilmiselvät: enää ei tarvitse kärsiä ilmankosteuden vaihtelusta aiheutuvista puun laajentumiseen liittyvistä ongelmista. Lisäksi kiinnitys pitää varmasti kiilojen lukittuessa toisiinsa. Laho, kosteus tai home eivät uhkaa muovikiiloja, ja lisäksi kiilaa voi naulata ja ruuvata ilman, että se halkeaa.

Kiilat on valmistettu polyeteenistä, kestävästä muovista, jonka lasketaan kestävän vähintään 100 vuotta, ja joka kestää sekä äärimmäisen kylmiä että kuumia lämpötiloja ja kovaa painetta.